9.10.2018

Hyttinen Tanja

Laatupäällikkö

Olisiko muovittomuus mahdollista - lannoitetta lasipurkkiin?

Palataan hetkeksi ajassa taaksepäin. Muistan hyvin pettymyksen, kun käyttämääni ekologista pesuainetta ei enää saanut myydä kaupoissa irtotavarana omaan pakkaukseen. Opiskelijalle shampoon ja pyykinpesunesteen ostaminen irtotavarana oli ollut halvempaa kilohinnaltaan ja sain myös kierrätettyä pesuainepurkit mahdollisimman monta kertaa. Tuohon aikaan ei vielä ollut muovinkeräystä, saati edes energiajaetta, joten käytetyn muovipullon kohtalona oli päätyminen sekajätteeseen. Irtomyynnin loppuminen tuntui kieltämättä täysin normaalin maalaisjärjen vastaiselta teolta.

Nykyhetkellä en enää ihmettele, miksi shampoon (=kemikaalin) myynti irtona tyssäsi, sillä esimerkiksi kemikaalipakkausten merkintöjä ohjaava CLP-asetus asettaa hyvin tarkat vaatimukset kemikaalipakkausten merkinnöille. Kärjistettynä, irtomyynnissä olisi ollut mahdotonta valvoa, onko jokaisessa purnukassa, johon shampoota ostettiin, vaadittavat varoituslauseet siitä, ettei kemikaalia saa joutua silmiin.

Forssan FRUSH-kiertotaloustapahtumassa 19.-20.9 nämä muistot nousivat pintaan, kun kuuntelin esitelmiä kiertotaloudesta, muovittomuudesta, nollahävikistä ja ihmisten valintojen merkityksestä. Jäin pohtimaan, olisiko muovittomuus mahdollista meidän alallamme lannoitteiden ja multatuotteiden osalta. Olisiko tulevaisuudessa puutarhaosastolla oma ”namulokerikko”, josta myytäisiin irtotuotteena Kanankakkaa, Puutarhan Mustaa Multaa tai Orkidearavinnetta? Ostaja voisi tuoda omat astiansa mukanaan ja ostaa juuri sen verran tuotetta kuin tarvitsee. Rasiallinen multaa, hillopurkillinen lannoitetta, shampoopullollinen Ravinnenestettä.

Olin jo hyvää vauhtia visioimassa tätä hienoa innovaatiota, kunnes muistin nykyiset lainsäädännön vaatimukset. Orgaanisille lannoitevalmisteille ja multatuotteille ei saisi varastoinnin aikana aiheutua laadun heikkenemistä ”haitallisen kostumisen tai mikrobiologisen kontaminaation johdosta”. Lisäksi ne on pidettävä erillään rehuista ja pystyttävä jäljittämään jokainen myyntierä. ”Erätunniste tulee mainita pakkauksessa tai muissa tuotteen mukana kulkevissa asiakirjoissa”. Käytännössä irtomyynnissä olisi vaikea varmistaa, etteivät eri tuotteet sekoitu tai että tarvittavat tiedot, kuten tuoteseloste sekä erätunniste kulkisivat tuotteen mukana ostajalle asti.

Nykyisin muovipakkausta käytetään suojaamaan tuotetta ja säilyttämään sen laatu sekä ominaisuudet halutunlaisina myös pidemmässä varastoinnissa. Pakkauksesta löytyvät tuotteen tiedot sekä ohjeita käyttöön – näitä olen hyödyntänyt itsekin joka kevät lannoituskauden alkaessa, yrittäessäni muistella, montako kauhallista lannoitetta piti millekin kasville antaa.

Onneksi nykyisin muovipakkausten määränpään ei tarvitse olla sekajätteessä. Biolan Groupin yritykset ovat mukana Rinki Oy:ssä, joka huolehtii pakkausten tuottajavastuusta yhteistyössä tuottajayhteisöjen kanssa. Kaikki käytetyt lannoite- ja multamuovipakkaukset saa palauttaa tyhjänä Rinki Oy:n muovinkeräyspisteisiin, josta ne hyödynnetään edelleen uusiomuovin raaka-aineena.

Lannoitteiden irtomyynti ei siis liene todellisuutta ihan lähitulevaisuudessa, mutta mikä estää ideoimasta ja haaveilemasta, jos jonain päivänä olisi mahdollista ostaa kanankakkaa mummin lasipurkkiin.