12.12.2014

Vessa(ttomuus)kierros slummissa

Joulukiireet painavat päälle kotona, mutta vielä yksi keikka Intiaan!

Viime reissun jälkeen huussiasiat ovat jollakin tasolla edenneet ja nyt tarkoitus on tutustua ihan käytännössä mahdolliseen kuivakäymäläpilotin asennuskohteeseen.

Tiistaiaamuna varustaudun intialaisten oppaiden ennakkovaroitusten perusteella. Slummissa on todella likaista, joten kengät sen mukaan vaikka hotellin roskikseen jätettäviksi, täysi käsidesipullo sopivasti saataville eikä hyttyskarkotetta kannata säästellä.

Kohdeslummi sijaitsee vain runsaan puolen tunnin ajomatkan päässä Delhin keskustasta, lähellä paikallista kaatopaikkaa, todellista jätevuorta, jonne kipataan 9000 tonnia jätettä päivittäin. Slummissa on n. 250 kojua ja n. 3500 asukasta, joiden työnä on kaatopaikkajätteiden kierrätys. Joka päivä he penkovat jatkuvasti kasvavasta jätevuoresta kierrättämiskelpoisen muovin, vaatteet, metallin, hiukset Slummialueen reuna toimi pienoiskaatopaikkana ja siellä perattiin varsinaiselta kaatopaikalta tuotuja kantamuksia eri jakeisiin. Kärpäsiä oli pilviksi asti, mutta haju ei ollut mitenkään kummoinen. Vuodenaika on tosin kuiva sekä viileä (öisin n 10C, päivisin n 25C).

Roskakasojen reunoilla laidunsivat lehmät, joista saatiin paitsi maitoa, myös erittäin tärkeää raaka- ja polttoainetta, lantaa. Lantakakkuja näkyi slummissa ja lähialueella kuivumassa siisteissä pinoissa. Jopa läheisen moottoritien keskivyöhyke oli lantakakkaroiden kuivauskäytössä.

 
 Lehmät ja lehmänlantakakkuja

Kaiken kaikkiaan slummissa oli pienen kylän elementit kohdallaan. Pikkukauppoja, verstaita ja katukeittiöitä pienissä kojuissa, lapsia pyöräilemässä keskuskujalla, äitejä pyykillä, vanhuksia istuskelemassa. Kojut oli rakennettu kaatopaikalta löydetystä tavarasta ja kankaista, jotkut jopa muurattu tiilistä. Sähköt oli lainattu jostain tolpasta ja lähes jokaisella katolla oli satelliittiantenni.

Slummin alueella oli yksi vesipiste, kuulemma pohjavesikaivo. Sitä ympäröivä maa tosin muodostui erilaisessa maatumisasteessa olevista roskapusseista, joten veden laadusta ei tainnut olla takeita.

Mutta huussiasioissahan täällä oltiin! Eräs paikallisista hyväntekeväisyysjärjestöistä toimii nimenomaan näiden jätteenkerääjien parissa. Heidän viestinsä oli, että slummiin tarvittaisiin vessa ja vessa erityisesti naisille. Nyt alueella ei ollut yhtään (toimivaa) vessaa ja kaikki asukkaat tekivät tarpeensa slummin läheisyyteen pensaikkoon. Varsinkin naisille tilanne oli hankala ja turvaton.

Kierroksella selvisi, että alueelle oli itse asiassa jo jossain vaiheessa rakennettu kaksikin vessaa. Toinen oli päästetty raunioitumaan ja toista ei oltu otettu käyttöön ollenkaan Täysin käyttämätöntä, suurta ja komeaa vessarakennusta ei kuulemma voitu käyttää, koska alueelle ei saatu vettä. Kuului myös kommentteja, että vessanrakentaja halusi laskuttaa vessan käytöstä ja asiasta ei oltu päästy sopimukseen. Oli miten oli, vessarakennuksessa asui nyt vartija, joka esti slummin väkeä muuttamasta rakennukseen

 
Raunioitunut käymälärakennus ja käyttämätön vessarakennus

Käynnistä jäi paljon kysymyksiä mietittäviksi: Miksi edelliset vessaprojektit todella olivat epäonnistuneet? Kuka valvoisi ja opastaisi kuivakäymälän käyttöä? Kierrätettäisiinkö huussin osat muuhun käyttöön? Löytyisikö huussikompostin tyhjentäjää edes slummin asukkaista? Onko hyväntekeväisyysjärjestö todella halukas pilotoimaan huussia? Saako pilotti lupaa paikalliselta hallinnolta? jne, jne, jne? Slummialueelta poistuttaessa vastassamme oli epätyypillinen delhiläinen katunäkymä. Ei lehmien vuoksi vaan vähäisen liikenteen lehmien seassa 🙂

Hannamaija Fontell