12.10.2012

Projektina rivitalopiha

Kun uuden kotimme sisäpinnat oli saatu remontoitua, alkoivat ulkona lumikinokset uhkaavasti huventua ja niiden alta paljastua vähintäänkin pientä pintaremonttia kaipaava piha.

12.10. - Piha valmistautuu talveen

Raivasin tomaatit pois. Katkoin varret puutarhakompostiin ja keräsin kaikki puolikypsät ja täyteen kokoon ehtineet raakileet kypsytelläkseni niitä sisällä. Paperipussissa ne värittyvät pikkuhiljaa, täytyy vain muistaa poistaa säännöllisesti mahdolliset pilaantuvat yksilöt. Makuhan ei vastaa auringon kypsyttämän tomaatin makeutta, mutta ei luomu ja omakasvattama kaupan tomaatille häviä – ainakaan niille espanjalaisille.

Naapurin humala on kesän aikana intoutunut kasvamaan meidän puolelle ja luikerteli kasviteltan yli aina ikkunalaudalle saakka. Kesällä se näytti kivalta, mutta nyt tajusin, että sehän on liannut kasviteltan kankaan. Perettuani teltan pesin sen vetoketjut kiinni pesukoneessa hienopesuohjelmalla. Aivan kaikki lika ei lähtenyt, mutta teltta kesti pesun hyvin. Ehkä pieni liotus ennen pesua olisi auttanut. Talveksi teltan kehikko pitäisi purkaa varastoon. Käytetty Kasvusäkki on loistavaa maanparannusainetta pensaiden juurelle!  

Nyt on se hetki, kun viimeisetkin yrtit kannattaa ruukuttaa ulkoa ikkunalaudalle jatkamaan kasvuaan. Kaikki luonnonmukaiset kukkamullat ja puutarhamullat sopivat tarkoitukseen. Riittävän suuri ruukku takaa sen, ettei kesän aikana kasvanutta juuristo tarvitse turhaan rikkoa. Ihanaa saada tomaattiruokiin vielä tuoretta basilikaa! Myös chili jatkaa kasvuaan ikkunalaudalla.

Tiedän, olen saanut naapureiden keskuudessä oudon maineen. Laitoin nimittäin jouluvalot (joita itse kutsun pimeän ajan valoiksi) jo elokuussa. Virittelin ne mustaan päivänvarjoon ikäänkuin tähtitaivaaksi. Nyt jatkoin valojen virittelyä etupihalle. Siivosin parhaat päivänsä nähneet begoniat pois seinäveljelmästäni ja laitoin tilalle havut – ja valot. Tervetuloa pakkanen ja pimeys, valmiita ollaan!

     

28.9.20 - Vieläkin satoa

Leudot yöt ovat edesauttaneet hyötykasvien kasvua. Kasviteltassa kypsyy edelleen kirsikkatomaatteja. Kasvattamani Black Cherry on kirsikkatomaattilajike, jolla on tummat, purppuranpunaiset hedelmät. Sen hedelmäliha on tummanpunaista, mehukasta ja makeaa. Keltaisten kirsikkatomaattien parina siitä syntyy hauska salaatti! Kesän kasvatuskokemusten perusteella uskallan suositella tätä lajiketta kasvihuoneen lisäksi lämpimälle seinustalle. 

Näyttää siltä, että syyskuun ensimmäisellä viikolla Yrttimaahan kylvämäni rucola ehtii sittenkin tuottaa vielä yhden sadon. Ensimmäiset kylvöt samaan säkkiin tehtiin jo toukokuussa. Tähän syksyn viimeiseen kylvöön laitoin kylvörivin kohdalle ohuen kerroksen uutta Kylvö- ja taimimultaa. Olen huomannut, että kasvuunlähtö on nopeinta uudessa mullassa. Juurruttuaan kunnolla taimet kasvavat  käytetyssäkin mullassa. Hieman jo nipistelin maukkaita versoja leivän päälle aamupalapöytään.

Nurmikot värittyvät kauniisti putoilevista lehdistä. Mutta tänä syksynä ei olekaan stressiä nurmikon haravoinnista! Pikkuruisella pihallemme on kutakuinkin neliön alalla nurmikkoa. Se on äkkiä haravoitu. Nurmikkotilkun leikkaus hoituu akkukäyttöisillä ruohosaksilla. Koska yöt ovat olleet lämpimiä, kasvukausi jatkuu edelleen, myös ruoholla. Kun lokakuun aikana ruohon kasvu loppuu, se jätetään talvehtimaan noin 5 cm korkuisena. Pitkä nurmikko altistuu helposti talvituhosienille.

  

16.9. - Syysryhmäkasveja ja kukkasipuleita

Ahkeraliisat kukkivat vielä räystään alla komeina, mutta muut alkukesällä istutetut ryhmäkasvit voi jo surutta kiikutta kompostiin. Nyt on syysryhmäkasvien aika! Ehdoton suosikkikukkani on minisyklaami. Aikaisempin vuosien kokemuksesta uskallan odottaa, että se kukkiin talven tuloon saakka. Sen seuraksi istuttamani hopealanka jähmettyy niille sijoilleen ja on edustava vielä pakkasillakin. Tänä vuonna koristekaalin taimet on ostettu kaupasta. Ne ovatkin niin söpön kompakteja , että ne sopivat jopa pieniin ruukkuihin.

Takapihalle istutin lisää kukkasipuleita. Ne ehtivät  juurtua vielä ennen talven tuloa ja lähtevät keväällä nopeammin kasvuun. Katso kukkasipulien istutuksesta. Koska kuunliljat heräilevät keväällä melko myöhään, paras paikka sipulikasveille on niitten lomassa. Valkoinen tulppaani Sapporo pääsi eturiviin ja ukkolaukat takariviin.

Esikot ovat aivan sekaisin ja jatkavat edelleen kukkimista. Suosittelen säästämään kaikki esikot ensi keväänä ja istuttamaan ne kukkapenkkiin – kiitollisempaa kukkijaa saa hakea! Siivosin tomaatista viimeisen kerran varkaat ja raivasin ylikasvaneet rucolat pois. Ehtiiköhän syyskuun ensimmäisellä viikolla kylvämäni rucolat vielä satovaiheeseen?

     

1.9.20 - Syysistutuksia

Yrtit nauttivat lämpimistä päivistä ja kasviteltassa tomaatit kypsyvät edelleen. Kesä on silti auttamatta kääntynyt kohti syksyä. Viilenevät päivät ja kosteat yöt takaavat hyvän kasvuunlähdön istutettaville kasveille. Niinpä päätin siirtää takapihalle lisää perennoja valeistutuksesta. Jospa vihdoin piha alkaisia näyttää muutakin kuin keskeneräiseltä.

Nukkapähkämö on kiitollinen ja vähään hoitoon tyytyvä perenna. Sen koristearvo perustuu kauniin nukkaisiin harmaisiin lehtiin. Ja harmaahan sopii loistavasti mustaan terassiin! Nukkapärkämö pääsi siis aivan terassin viereen.

Pihasyreenin varjoon istutin kuunliljoja. Siellä varjossa niitten on hyvä levitä. Väliin tuikkasin keväällä säästämäni krookusten mukulat. Toisella puolella syreeniä kukkivat edelleen keväällä istuttamani esikot. Ennenkin olen istuttanut huonekasveiksi myytäviä esikoita puutarhaan, mutta koskaan aikaisemmin ne eivät ole kukkineet koko kesää. Onkohan kesän viileillä säillä yhteys viileässä viihtyvän esikon kukoistukseen?

Lapseni ylpeys, komea hyönteistalo, löysi paikkansa väliaidasta.

Keväällä puutarhamessuilla käytin aikaa valitakseni värililjoja, joiden värit sointuvat hyvin yhteen. Ostin sipuleita valkoisten ja erilaisten vaaleanpunaisten lajikkeiden laatikoista. Myöhemmin harmittelin, että esikasvatuksen aikana sipulit menivät sekaisin. Nyt, kun ne kasvavat perennapenkissä, huomaan kaikkien olevan samaa samaa lajiketta. No, kauniita ne siti ovat – ja tuoksuvat ihanasti.

     

28.8. - Rinne siistiksi

Pikkuruisen takapihan lisäksi hoitovastuullemme kuuluu raja-aidan takana oleva jyrkkä rinne. Totesin jo keväällä, että sen hoitaminen nurmipintaisena on vähintäänkin haasteellinen. Niinpä päätin kaivaa pois nurmikon (lue: voikukat, apilat ja piharatamot). Maanpinnan kattaminen Kuorikatteella takaa, että rikkakasvit eivät valtaa rinnettä.

Rinteessä kasvaneet vuorenkilvet saivat jäädä paikoilleen ja niiden seuraksi siirsin etupihalta pihasyreenin, juhannusruusun ja tarhakurtturuusut. Terassin rakentamisesta yli jääneeseen puukehikkoon istutin suopayrtin, joka  tuntuu leviävän voimakkaasti ilman kasvualustan rajaamista.

Koska takapihalta johtaa polku kohti leikkipaikkaa, ladoin vanhoista tiilistä vaatimattomat askelmat. Joskus yksinkertaiset ja edulliset ideat ovat todella toimivia! Lue lisää vinkkejä tiilien hyötykäyttöön puutarhassa. 

Takapihalla kasvaneet mansikat pääsivät rinteen yläosaan ja näyttävät viihtyvän siinä hyvin!

    

5.7.- Kasviteltta tomaateille

Sain takapihallemme kokeiluun aivan uudentyyppisen kasvatustilan, kasviteltan. Se on edullisempi versio kasvihuoneesta. Kokoaminen oli helppoa ja rakennelman saa purettua kätevästi talven ajaksi varastoon. Osat eivät vie paljoa tilaa, eivät rikkoonnu ja ovat kevyet kantaa.

Muutaman päivän käyttökokemuksella voin sanoa, että keksintö on nekokas! Valkoisessa telttakankaassa on pikkuruisia reikiä, jotka päästävät auringon valon lävitseen. Toisaalta, teltta myös tuulettuu pienten reikien kautta. Eilen oli hellepäivä ja kävin tunnustelemassa ilmaa teltan sisällä – sehän ei ollutkaan kuuma vaan miellyttävä. Tänään vein mielenkiinnosta lämpömittarin telttaan. Seinustalla teltan edessä lämpötila oli 36,0 ja sisällä teltassa 25,2!

Oma versioni kasviteltasta on tehty mittatilaustyönä tomaateilleni, jotka kasvavat Kasvusäkissä ja Kastelualtaassa. Koska Kastelualtaassa vesivarasto riittää parikin viikkoa eikä tätä telttaa tarvitse tuulettaa, voin huoletta lähteä mökkeilemään! Tosin täytyy muistaa, että tomaatti tarvitsee pölyttäjän tuottaakseen satoa. Jos vetoketju on kiinni, riittää että aamuisin kevyesti täristän tomaatin kukkaterttuja, jotta siitepöly irtoaa ja hedelmöittää kukan. Mökkeilyn ajaksi taidan jättää teltan raolleen.

Yllättävin positiivinen huomio teltasta on ollut haittaeläintorjunta. Pihastamme on hävinnyt sekä mansikat että tomaatit jo raakilevaiheessa. Syykin on selvinnyt: Varispesue lehahtaa paikalle, nyppii raakileet irti ja lentää saaliin kanssa katolle nauramaan. Nyt tomaattien siirryttyä telttaan, on naurua kuulunut miellyttävän vähän!

  

27.6. - Takapihalla tapahtuu

Kuukausi on kulunut eikä ole kuulunut mitään raporttia pihan tilasta. On täällä sentään jotakin tapahtunut. Takapihalle on koottu terassi. Valmiselementeistä koottu terassi valmistui melko pienellä vaivalla. Valitettavasti rakennusaikaiset kuvat hävisivät tietokoneen kovalevyn mukana bittiavaruuteen. Olisin voinut todistaa, että tunnelma rakennuspaikalla oli leppoisa ja sopuisa.

Terassin rungot oli käsitelty jo aiemmin keväällä puuöljyllä mustiksi. Kun isäntä kömpi katolle putsaamaan rännejä, aloin värjätä kevätauringon kuivattamia terassin kansiosia samaan sävyyn. Eikä aikaakaan, kun katolta kuului soraääniä väristä. Lopulta valjastimme naapurit ja sosiaalisen median äänestämään saanko jatkaa mustaksi käsittelyä. Facebookin voima on ihmeellinen. Hetkessä sain toistakymmentä kommenttia terassin väristä ja uskalsin pitää pääni. Terassista on edellen kolme neliötä käsittelemättä, kun päivittäiset sateet haittaavat. Jo vanha kansa sanoi, että kaikki mikä sataa ennen juhannusta, sataa laariin. Juhannus meni jo, terassikelejä kiitos!

   

16.5. - Etupiha siistiksi

Varasto jakaa pikkuruisen etupihamme kahteen osaan. Toisesta puolikkaasta on kulku ovelle ja toinen puolikas on istutuksia. (Tai lumen alta paljastuneen pihan ainoa istutus oli 5 metrin korkeuteen kurotteleva tuija.) Oman haasteensa pihaan tuo vietto, joka juuri meidän asuntomme kohdalla on merkittävä. Tarvitaan siis pengertämistä ja pienimuotoista maansiirtoa.

Korkea tuija sai ainakin toistaiseksi jäädä paikoilleen. Sen taakse tasoitettiin pieni oleskelualue, johon mahtuu lapsosen ulkolelut kätkevä säilytysarkku.

Tuijan alle istutettiin varjossa viihtyviä kasveja: pikkutalviota, kotkansiipisaniaista, kuunliljaa ja kevätkaihonkukkaa.  Toinen puoli istutusalueesta oli niin kivinen, että siihen levitettiin Kuorikate. Värien iloittelua pihassa ei nyt ole, mutta toivottavasti rakentui helppohoitoinen ja lähes täydessä varjossa viihtyvä kasviryhmä.

Ovelle johtavasta pihasta poistettiin kasvit, jotta saatiin tilaa mm. pyörille. Etupihalle istutetut ruusut ehkä kiittivät päästessään pohjoisen puolen pimeästä takapihalle etelärinteen aurinkoon.

Sen lisäksi, että kasvit muuttivat etupihalta takapihalle, myös takapihalta tuli muuttoliikennettä etupihalle, kun vanhat pihalaatat kannettiin vähentämään hiekan kulkeutumista sisälle. Tästähän taitaa tulla todellinen kierrätyspiha!

Riikka Kerttula