25.11.2012
Kariniemi Pekka
Hallituksen puheenjohtajaOlen ollut oudoilla vesillä. Olen ollut ensimmäistä kertaa elämässäni päiväkodissa. Pitikö sinne päästä vasta lähes kuusikymppisenä näkemään mistä on jäänyt paitsi. Urhoollisina ja uteliaina kestävän kehityksen päiväkotiairueina otimme Riikan kanssa kuitenkin haasteen vastaan.
Tämä oli kyllä erikoiskohde. Kyseessä on Vantaan Siimapuiston vasta avattu päiväkoti, jonka toiminnan suunnittelussa on huomioitu koko kestävän kehityksen nelikenttä. Ekologinen, taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen näkökulma.
Olimme opastamassa uusien lämpökompostoreiden käyttöä. Jatkossa päiväkodin lapset hoitavat ne omatoimisesti. Voi sitä intoa, tiedon janoa ja mielen paloa, mikä heijastui pienten kompostoijien silmistä. Miten he olivatkaan innostuneita ja tosissaan kiinnostuneita. Eivätkä kaikki suinkaan olleet mitään eilisen teeren poikia tai tyttöjä. Monille oli jo vähistä ikävuosista huolimatta kertynyt kompostointitietoutta muillekin opetettavaksi. Hienoa. Jo kuusivuotiaat lapset näyttivät ymmärtävän kestävän kehityksen paremmin kuin monet aikuiset. Heillä oli ajatus, miten pitää toimia, että ”maailma pelastuu”. Ja koko ajan haluttiin oppia lisää.
Kuten lasten kasvattamisesta päivän aikana opin, me aikuiset teemme elämän arvovalinnat ja lapset omaksuvat niistä omat arvonsa ja toimintansa. Vastuu on meillä aikuisilla. Onneksi joukossamme on näkijöitä, jotka osaavat tehdä tänään oikeansuuntaista työtä tulevaisuutta ja sen turvaamista silmällä pitäen sekä ymmärtävät asioiden oikean arvojärjestyksen.
Elinkeinoelämässä toimivana tulee mieleen myös toimintamallin antamat mahdollisuudet taloudellisesti. Konseptin menestyminen vientituotteena esimerkiksi Kiinassa moninkertaistaisi globaalin vaikutuksen kestävässä kehityksessä.
Yhden asian muiden lisäksi opin päivän aikana: Miten lapsissa voi olla niin paljon energiaa. Ne imevät sitä ympäriltään. Kotiin päästyäni olin aivan loppuun väsynyt ja kuitti. Väsynyt, mutta taas vähän viisastunut.