Vadelmaa voidaan viljellä aina VI-vyöhykkeelle asti. Ensimmäiset marjat kypsyvät Etelä-Suomessa jo heinäkuun lopulla ja pohjoisessa muutaman viikon myöhemmin.
Vadelmaa voidaan viljellä aina VI-vyöhykkeelle asti. Ensimmäiset marjat kypsyvät Etelä-Suomessa jo heinäkuun lopulla ja pohjoisessa muutaman viikon myöhemmin.
Vadelman viljely on alkanut kestävistä luonnonvadelmista, joita käytetään vieläkin hyväksi jalostuksessa, mm. niiden erinomaisen aromin vuoksi. Nykyiset lajikkeet tosin poikkeavat jo huomattavasti luonnonkannoista.
Vadelmaa voidaan viljellä aina VI-vyöhykkeelle asti. Ensimmäiset marjat kypsyvät Etelä-Suomessa jo heinäkuun lopulla ja pohjoisessa muutaman viikon myöhemmin.
Vadelma istutetaan aurinkoiselle ja lämpimälle paikalle multavaan maahan. Sopiva taimiväli on 50 cm ja riviväli 2–2,5 m. Rivit kannattaa istuttaa etelä-pohjoissuuntaan. Istutuksen yhteydessä taimen versot katkaistaan noin 30 cm mittaisiksi. Myytäville taimille tämä istutusleikkaus on tehty yleensä jo taimistolla. Istutuksen yhteydessä varotaan tiivistämästä maata polkemalla, etteivät vadelman uusien versojen silmut vaurioidu.
Taimet istutetaan samaan syvyyteen, jossa ne ovat aikaisemmin kasvaneet. Samoista pensaista satoa saadaan noin 10 vuotta. Uusi vadelmakasvusto perustetaan etäälle vanhasta kasvustosta.
Ennen istutusta peruslannoitukseksi riittää 0,4 litraa Biolan Marja- ja hedelmälannoitetta rivimetriä kohti. Nurmesta käännetylle tai muuten laihalle puutarhamaalle annetaan runsaampi peruslannoitus, 1,5 litraa/rivimetri.
Seuraavina vuosina vadelmakasvustoa lannoitetaan keväällä Biolan Marja- ja hedelmälannoitteella, 0,4 l/rivimetri. Sadonkorjuun jälkeen vadelma lannoitetaan Biolan Syksyn PK-lannoitteella, 0,3 litraa/rivimetri. Syyslannoitus parantaa talvenkestävyyttä ja lisää seuraavan vuoden satoa.
Vadelmapensaita on harvennettava, jotta kasvusto säilyy terveenä ja sadosta kehittyy hyvälaatuinen. Vioittuneet, hennot ja rivin ulkopuolella kasvavat versot poistetaan kokonaan. Vadelma on kaksivuotinen, se kukkii ja tuottaa marjoja vasta toisen vuoden versoilla. Edellisenä kesänä satoa tuottaneet versot leikataan keväällä. Leikkuujätteet kerätään pois ja poltetaan tautien ja tuholaisten hävittämiseksi.
Vadelmarivin sopiva leveys on noin 30 cm ja rivimetrille jätetään 10–15 satoversoa. Poiminnan helpottamiseksi korkeat lajikkeet voi tasata 130–160 cm korkuisiksi.
Leikkauksen jälkeen tarkistetaan kasvuston tuenta, jotta versot eivät lakoontuisi ja jotta sato kypsyisi tasaisesti. Vadelman versojen tuenta on välttämätöntä vain eräitä matalakasvuisia tai pensasmaisia lajikkeita lukuunottamatta.
Biolan Kuorikate soveltuu vadelman katteeksi. Kate suojaa maan pintaa ja ehkäisee kuivumista. Vadelman pinnanmyötäinen juuristo hyötyy katteesta. Kuorikatetta levitetään 5–10 cm kerros ja katteen maatuessa sitä lisätään vuosittain. Kate hidastaa jonkin verran maan lämpiämistä ja vadelman kasvuunlähtöä keväällä. Kuorikate lahoaa maassa vähitellen muodostaen uutta viljavaa humusta. Humukseen sitoutuu aluksi runsaasti ravinteita, joten lannoitustarve lisääntyy jonkin verran ensimmäisinä vuosina katetta käytettäessä. Täydennyslannoitukseen riittää 1,5 litraa Biolan Luonnonlannoitetta 10 neliölle. Lannoite levitetään ennen maanpinnan kattamista.
Vadelman pahin vitsaus kotipuutarhassa on vattumato eli vattukuoriaisen toukka. Vattukuoriaisen esiintymistä voidaan vähentää istuttamalla uusi kasvusto tervetaimista etäälle luonnonvatuista. Myös karikkeen haravointi pois syksyllä vähentää talvehtivien kuoriaisten määrää. Aikuinen vattukuoriainen on 4–5 mm pitkä harmaanruskea kovakuoriainen. Aikuiset vattukuoriaiset talvehtivat mullassa tai maan pinnalla olevassa karikkeessa vattupensaiden juurella.
Aikuiset kuoriaiset nakertavat koloja vadelman lehtiin ja nuppuihin. Naaraat munivat kukkiin ja kehittyviin raakileisiin yksittäisiä munia. Munista kehittyy kukkapohjassa 5–7 mm pitkä kellertävä toukka. Tämä vattumato siirtyy sadon kypsymisen myötä syömään marjaa. Kun nuput alkavat avautua, voi pensaiden juurelle levittää valkoisen kankaan tai muovin, jolle kuoriaiset karistellaan varsista. Pudonneet yksilöt hävitetään esimerkiksi polttamalla.
Kuoriaisten esiintymistä voi seurata valkoisilla liimapyydyksillä, jotka ripustetaan ensin alas vadelman varsien sekaan ja lehtien kasvaessa nostetaan ylös nupputasolle. Kuoriaiset etsiytyvät ennen nuppujen avautumista valkoisiin liimapyydyksiin, joista ne on helppo hävittää. Jos pyydyksiin tulee ennen kukintaa paljon kuoriaisia, voi turvautua luonnon pyretriiniin (Bioruiskute S), joka varoaika on 1 vrk. Vattupensaat ruiskutetaan nuppuvaiheessa ja kukinnan alkaessa yhteensä 1–5 kertaa. Pyretriiniä ruiskutetaan vasta illalla, jolloin hyödyllisten hyönteisten lento on ohi.