Luonnonsuojeluliitto julkaisi 5.3.3020 tiedotteen, jossa toivotaan pikaisesti luvanvaraisuutta rahkasammaleen keruuseen. Tiedotteessa on väite, että EcoMoss on kerännyt rahkasammalta luonnontilaiselta suolta. Lisäksi tiedotteessa viitataan Biolan Groupin mainontaan:

”Rahkasammalta hyödyntävät yritykset mainostavat, että sammalenkeruusta huolimatta suon tehtävä hiilinieluna jatkuu ilman häiriöitä. Tämä ei ole totta, sillä sammalesta kuorittu suo on päästölähde useiden vuosien ajan. Yritykset mainostavat myös, ettei sammalta kerätä luonnontilaisilta soilta. Totuus on valitettavasti toinen, sanoo Luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntija Paloma Hannonen.

Esimerkiksi Seinäjoen Liminganneva, jossa Biolaniin yhdistynyt EcoMoss kuorii sammalta, on luonnontilaisuusluokan kolme suo. Tämä tarkoittaa sitä, että valtaosa suosta on ojittamatonta, eikä sillä valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaan pitäisi harjoittaa luonnontilaa muuttavaa toimintaa muutoin kuin aivan poikkeustapauksissa.”

EcoMossin toiminta Limingannevalla

Liminganneva on laaja, noin 150 hehtaarin suoalue, joka on reunoiltaan ojitettu. Eteläreuna ja kaakkoiskulma on lisäksi metsäojitettu, joilta osin se ei ole luonnontilainen. EcoMoss on kerännyt Limingannevalta vuonna 2018 noin kolmen hehtaarin ja vuonna 2019 noin neljän hehtaarin alalta rahkasammalta. Kyseessä on ollut koetoiminta, jolla myös seurataan sammalen keruun vaikutuksia suon ekosysteemiin. Suon ojittamattomilla osilla ei ole sammalta kerätty. Keruusta on sopimus yksityisen maanomistajan kanssa. 

Sammaleen keruun ympäristöarvot

Biolan on Bioenergia ry:n jäsenyrityksenä ollut mukana laatimassa sammaleenkeruun periaatteita ja varsinaista korjuun työohjetta. Biolan Group on sitoutunut noudattamaan työohjetta, jolla varmistetaan, että keruu tapahtuu vastuullisesti.

Työohjeessa on määritelty esimerkiksi, että rahkasammalta kerätään suon pinnasta keskimäärin 30 sentin syvyyteen, jossa eläviä rahkasammaleen hankasilmuja vielä esiintyy, ja sammal pääsee jatkamaan kasvuaan. Sammalta kerätään vain ihmisen jo ojituksella muuttamilta soilta − sammalta ei kerätä luonnontilaisilta soilta. Sammaleen keruualueelle jätetään noin viisi prosenttia
keräämättömiä alueita maisema- ja sammaleenuusiutumisvyöhykkeiksi. Myös ojien viereen jätetään suojavyöhykkeet. Korjuualueen laho- ja kolopuut säästetään. Jotta sammal lähtisi uudistumaan nopeasti keruun jälkeen, sammal tulee kerätä mahdollisimman tasaisesti, ettei synny monttuja eikä painanteita, ja syvät ajourat tasataan keruun lopuksi.

Luken tutkimuksien mukaan rahkasammalten ja muun suokasvillisuuden toipuminen korjuun jälkeen on ollut nopeaa. Lähes luonnontilaista vastaava pinta saavutetaan runsaassa kymmenessä vuodessa, suokohtainen vaihtelu voi kuitenkin olla suurta. Hiilidynamiikka palautuu lähelle keruuta edeltävää tasoa alle viidessä vuodessa. Heti korjuun jälkeen suo tuottaa muutaman vuoden runsaammin metaania johtuen tupasvillakasvuston runsastumisesta. Koska suota ei ojiteta, keruualueelta ei ole havaittavia vesistöpäästäjä. Suon kyky sitoa hiiltä, eli toimia hiilinieluna, häiriintyy muutamiksi vuosiksi keruun jälkeen, mutta vuosituhansien aikana suoturpeeseen sitoutunut hiili säilyy suossa hiilivarastona. Hiilensidonta alkaa, kun kasvillisuus peittää suon pinnan. 

 

Jutun kuva: Luonnonvarakeskus (Luke)

Lue lisää aiheista