Yleistä perunasta

Peruna on kotoisin Etelä-Amerikasta, jossa sitä on viljelty jo tuhansia vuosia. Eurooppaan peruna tuli 1500-luvulla, mutta vasta 1700-luvulla se alkoi olla merkittävä ravinnonlähde. Suomalaiset syövät perunaa keskimäärin 55 kiloa vuodessa. Peruna on monikäyttöinen ja ravintoarvoltaan monipuolinen suomalainen peruselintarvike. Yhden henkilön vuotuisen perunatarpeen kasvattamiseen riittää 5 × 5 metrin alue.

 

Artikkelin sisältö

Perunan kasvupaikka
Perunan lannoitus
Perunan istutus
Multaus estää perunoiden vihertymisen
Sadonkorjuu ja varastointi
Kasvinsuojelu
Perunalajikkeet

 

---

 

 

Valitse perunalle aurinkoinen kasvupaikka

Peruna menestyy parhaiten lämpimällä ja valoisalla kasvupaikalla, jossa ei seiso vettä. Peruna ei kärsi helposti maan liiallisesta happamuudesta, vaan viihtyy hyvin pH-alueella 5,5–6,8. 

Mitä korkeampi pH on, sitä todennäköisempää perunaruven esiintyminen on. Jos haluat laskea kasvualusta pH:ta, sekoita kasvupaikalla hapanta Havu- ja rodomultaa. Sitä levitetään noin 5 cm kerros maan pinnalle ja käännetään maahan syys- tai kevätmuokkauksen yhteydessä. 

Kun lannoitukseen käytetään luonnonlannoitteita, ne lisäävät myös maan humusvaroja ja toimivat siten maanparannusaineina. Jäykälle savimaalle ja laihalle hiekka- tai hietamaalle voidaan lisäksi käyttää kompostia tai puutarhamultaa parantamaan maan rakennetta ja lisäämään multavuutta. Jos maan pH:ta ei haluta laskea, maanparannukseen soveltuu luonnonmukaisesti lannoitettu Puutarhan Musta Multa. 

Puutarha- ja talousjätteestä tehty komposti lisää mullan tavoin maan humusvaroja ja parantaa mururakennetta. Perunamaalle voi käyttää kompostia 100–200 litraa 10 neliömetrille.

Lue lisää maanparannuksesta.

 

 

 

Oikea lannoitus parantaa sadon määrää ja laatua

Oikealla lannoituksella voi vaikuttaa paljon sekä perunasadon määrään että laatuun. Liian runsas helppoliukoinen typpilannoitus heikentää perunan laatua. Perunoista tulee vetisiä, tuleentuminen viivästyy ja perunat ovat alttiimpia monille taudeille.

Kaliumin puute voi aiheuttaa keitetyn mukulan tummumista. Myös fosfori parantaa perunan laatua: mukulat tulevat kiinteämmiksi, tuleentuminen nopeutuu ja säilyvyys paranee.

Peruna- ja juureslannoite on kehitetty hyvälaatuisen luomuperunasadon kasvattamiseen. Lannoitetta annetaan 2,5 litraa 10 neliömetrille. Levitys tehdään hajakylvönä ennen perunan istutusvakojen vetämistä tai suoraan istutusvakoon.

Luonnonlannoitteissa valtaosa typestä on sitoutunut eloperäiseen ainekseen hidasliukoiseen muotoon. Eloperäiseen ainekseen sitoutuneet ravinteet tulevat kasvien käyttöön maan pieneliötoiminnan seurauksena. Peruna ottaa ravinteita keväästä syyskesään ja se pystyykin käyttämään tehokkaasti luonnonlannoitteiden ravinteita. 

 

 

 

Istuta peruna lämmenneeseen maahan

Perunan siementä tarvitaan mukuloiden koosta riippuen 2,5–5 kg 10 neliömetrille. Perunat voidaan esi-idättää ennen istutusta, jotta saadaan aikaisempi ja runsaampi sato. 

Perunat idätetään 8–15 °C lämpötilassa, valoisassa paikassa ja mielellään laakeissa astioissa. Idätys voidaan aloittaa 2–4 viikkoa ennen istutusta.

Peruna istutetaan vasta, kun maan lämpötila on vähintään + 8 °C. Suotuisat istutusolosuhteet ovat yleensä touko-kesäkuun taitteessa. Jos peruna istutetaan liian kylmään ja märkään maahan, kasvuunlähtö hidastuu ja tautiriski kasvaa. 

Perunat istutetaan 25–30 cm välein vähintään 60 cm rivivälillä ja 8–10 cm syvyyteen. Penkin paksuutta lisätään kesäisillä multauksilla.

 

 

Multaus estää perunoiden vihertymisen

Perunapenkki on mullattava lopulliseen muotoonsa ennen perunakasvuston sulkeutumista. Kunnollinen multaus estää perunoiden vihertymistä ja suojelee mukuloita perunarutolta. Multauksen yhteydessä myös rikkakasvit tuhoutuvat.

Jos alkukesä on kuiva, perunamaata kannattaa kastella muutama kerta kunnolla, jolloin varmistetaan suurempi mukulasato, torjutaan perunarupea ja estetään mukuloiden halkeaminen.

 

---

 

 

 

Sadonkorjuu ja varastointi

Perunan kuori tulee paremmin noston yhteydessä tapahtuvaa käsittelyä kestäväksi, kun perunan naatit niitetään pari viikkoa ennen nostoa. Perunaa nostettaessa sään tulisi olla kuiva ja lämpötilan vähintään 10 °C. Kotitarvepalstalta perunannosto käy kätevimmin kaksipiikkisellä, pitkävartisella perunakuokalla. Noston yhteydessä lajitellaan erikseen mahdolliset tautiset ja vioittuneet perunat, etteivät ne saastuttaisi varastossa muita mukuloita.

Perunoiden annetaan kuivua 1–2 viikkoa valolta suojatussa paikassa, 12–15 °C lämpötilassa. Tänä aikana korjuuvioitukset paranevat, perunan kuori vahvistuu ja useimpien varastotautien eteneminen pysähtyy.

Perunat säilytetään valolta suojattuna 4–5 °C lämpötilassa. Viileämmässä perunat imeltyvät ja lämpimämmässä ne alkavat itää. Valoon joutuneissa mukuloissa syntyy solaniini -nimistä alkaloidia, joka saa ne vihertymään. Vihertyneitä mukuloita ei pitäisi syödä, sillä solaniini on myrkyllistä eikä hajoa edes keitettäessä. Varaston ilmankosteuden tulisi olla 90–98 %. Jos perunoita säilytetään kylmiössä, saattaa kylmiön ilmankosteus olla liian alhainen. Siksi perunat kannattaa peittää esimerkiksi haihtumista hidastavalla Puutarhan Talvisuojalla.

 

Näin kasvatat perunat ruukussa.

 

---

 

 

Kasvinsuojelu

Kotitarveviljelyssä perunaa pystyy tuottamaan ilman kemiallisia kasvinsuojeluaineita. Tärkein tekijä kasvintuhoojien ehkäisemiseksi on käyttää tervettä siemenperunaa ja oikeita lajikkeita. Viljelyyn kannattaa valita lajike joka on kestävä niitä tauteja vastaan, joita on aikaisempina vuosina esiintynyt omalla tai lähinaapurin perunamaalla. Riittävä viljelykierto varmistaa, että maahan ei pääse pesiytymään maalevintäisiä tauteja. Perunaa saisi viljellä samalla paikalla korkeintaan kerran kolmessa vuodessa.

Lue lisää viljelykierrosta.

 

Taudit

Virustaudit

Suomessa esiintyy yleisesti perunan virustauteja. Haitallisimpia ovat kirvojen levittämä Y-viroosi ja maalevintäinen maltokaari. Kun peruna on kerran saanut virustartunnan, virus leviää edelleen siemenperunan mukana.

Kirvojen levittämät virustaudit näkyvät kasvustossa lehtien kirjavuutena, kurttuisuutena, kitukasvuisuutena ja kuihtumisena. Voimakas virussaastunta vähentää satoa oleellisesti. Kirvojen levittämien virustautien leviämistä on vaikea estää. Mikäli virussaastunta ei ole kovin voimakas, kannattaa saastuneet kasvit poimia pois ja hävittää.
Maltokaarivirus aiheuttaa mukuloihin ruskeita kaarimaisia ja rengasmaisia vioituksia, jotka ulottuvat yleensä syvälle maltoon. Viroottisesta siemenestä kehittyy pensasmainen ja epämuodostunut kasvi. Virus leviää yleensä saastuneen siemenperunan tai maa-aineksen välityksellä. Virus saattaa säilyä maassa jopa vuosikymmeniä. Kaikki perunalajikkeet voivat kantaa virusta, mutta vastustuskykyisimmiksi ovat osoittautuneet Bintje, Hertha, Matilda, Nicola, Pito ja Rosamunda.

Perunarutto

Perunarutto on erittäin yleinen perunan varsistossa ja mukuloissa esiintyvä sienitauti. Rutto leviää kasvustoon yleensä loppukesän kosteina jaksoina. Saastunta näkyy lehdissä tummina laikkuina, joiden alapinnalla kasvaa vaaleata sienirihmastoa. Varsistosta rutto kulkeutuu maahan. Ruton saastuttamissa mukuloissa pinta on epätasainen ja päältä ruskea, sisältä malto on ruosteenruskea.

Ruttoitiöt saattavat levitä tuulten mukana hyvinkin pitkien matkojen päästä, joten tartunnan estäminen ei ole mahdollista. Tuhoja voidaan vähentää viljelemällä rutonkestäviä lajikkeita, esimerkiksi Matildaa tai Suvia, ja välttämällä liian voimakasta typpilannoitusta. Varsistoon iskeneen ruton eteneminen mukuloihin voidaan pysäyttää leikkaamalla saastuneet varret ja kuljettamalla ne välittömästi pois perunamaalta.

Perunarupi

Sädesienten aiheuttamia rupitauteja kutsutaan yleisesti perunaruveksi. Rupea aiheuttavat sädesienet viihtyvät hyvin kalkitussa (pH yli 6), kuivassa ja lämpimässä maassa. Rupi pilaa perunan ulkonäköä, mutta sadon määrään sillä ei ole merkitystä.
Kestäviä lajikkeita perunarupea vastaan ovat muun muassa Nicola, Hertha,Ostara, Pito, ja Van Gogh. Tehokkain ruven torjuntakeino on pitää maa happamana, pH 5,5–6, lisäämällä kalkitsematonta turvetta ennen istutusta. Kuivina kesinä perunamaan kastelu kesä-heinäkuussa vähentää ruven esiintymistä.

Tyvimätä ja märkämätä

Tyvimätä ja märkämätä ovat samansukuisten bakteerien aiheuttamia tauteja, joitten merkittävin tuho tapahtuu vasta varastossa. Tyvimädässä varren tyvi muuttuu visvaiseksi, mustaksi ja pahanhajuiseksi. Saastuneet kasvit kellastuvat ja niitten lehdet kiertyvät rullalle. Tyvimätäbakteerit leviävät sadeveden mukana mukuloihin, joihin syntyy vetisiä laikkuja. Laikuista pursuaa painettaessa pahanhajuista bakteerilimaa. Märkämätä puolestaan mädättää mukulan mallon visvaiseksi.

Sairastuneet yksilöt poistetaan pellosta juurineen. Sadonkorjuun yhteydessä havaittuja tautisia mukuloita ei saa jättää peltoon. Jos saastuneita yksilöitä on paljon, perunan siemen kannattaa uusia seuraavana keväänä. Aikaisella sadonkorjuulla voidaan vähentää mukuloiden sairastumisriskiä.

Perunaseitti

Perunaseitti on yleisnimi usealle saman sienen aiheuttamalle taudille. Perunaseittiä aiheuttava sieni on melko yleinen ja säilyy pitkään maassa. Se leviää sekä siemenperunan että maan välityksellä. Saastuneiden mukuloiden pintaan muodostuu levymäisiä rihmastopahkoja. Tauti aiheuttaa versoihin sisäänpainuneita kuivia laikkuja ja ylälehdet voivat kiertyä. Lisäksi perunan varteen voi ilmestyä "ilmamukuloita". Perunaseittiä voidaan torjua käyttämällä tervettä siementä ja noudattamalla riittävää viljelykiertoa. Seittiä voidaan torjua myös idättämällä perunat ja istuttamalla ne vasta lämpimään maahan.

Kuivamädät

Maalevintäiset Phoma- ja Fusarium-sienet aiheuttavat perunalle kuivamätää. Sienet iskeytyvät perunaan pintavioitusten kautta ja mädättävät perunaa varastoinnin aikana. Sienen tunkeutuessa perunaan maltoon muodostuu onteloita, joiden seinämissä on vaaleaa sienirihmastoa. Vioittunut kohta painuu kuopalle ja pinta kutistuu. Taudin ehkäisemiseksi mukuloita käsitellään varovasti ja noston jälkeen mukuloiden pinnan annetaan kuivahtaa ennen varastointia. Jos tautia on esiintynyt, puhdistetaan perunavarasto ja käytetyt työvälineet huolellisesti.

Perunasyöpä

Perunasyöpä aiheuttaa mukuloihin ja varren maanalaisiin osiin kukkakaalimaisia kasvaimia, jotka ovat aluksi vaaleita. Loppukesällä syöpäkasvain tummenee, mätänee sekä hajoaa. Taudin kestoitiöt säilyvät maassa kymmeniä vuosia. Tauti leviää itiöiden ja saastuneen mullan mukana. Perunasyöpä kuuluu vaarallisiin kasvintuhoojiin ja sen mahdollisesta esiintymisestä on ilmoitettava maaseutuelinkeinopiiriin tai Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen kasvintarkastuslaboratorioon. Perunasyövän torjumiseksi käytetään tervettä siementä ja kestäviä lajikkeita. Useimmat perunalajikkeet ovat syövänkestäviä, mutta ainakin Bintje, Puikula ja Van Gogh ovat syövänalttiita.

Tuholaiset

Peruna-ankeroinen

Peruna-ankeroinen on pieni sukkulamato, joka elää perunan juurissa. Ankeroisvioitus näkyy keskikesästä alkaen kasvustossa kellastuvina laikkuina. Vioitus pahenee vuosi vuodelta, jos perunaa viljellään samassa paikassa. Perunan juurissa näkyy loppukesällä pieniä ruskeita kystoja, joiden sisällä on ankeroisen toukkia. Kystat putoavat maahan sadonkorjuun yhteydessä ja toukat säilyvät niitten sisällä jopa 10 vuotta. Ankeroinen leviää mullassa, jota leviää siemenperunoiden, työkoneiden, ihmisten ja eläinten mukana. Ankeroisenkestäviä perunalajikkeita ovat muun muassa Nicola, Hertha, Satu, Sini, Suvi, Van Gogh ja Vital.Kirvat
Kirvat eivät itsessään ole pahoja perunan tuholaisia vaikka ne imevätkin perunan lehdistä solunesteitä. Kirvojen haitallisuutta lisää se, että ne levittävät virustauteja pitkienkin matkojen päästä.

Juurimadot

Juurimadoiksi kutsutaan seppäkuoriaisen toukkia. Toukat ovat 2–4 cm pitkiä ja keltaisia. Ne kaivelevat reikiä perunan mukuloihin, juuriin ja varren tyviin. Toukkia esiintyy etenkin vanhoissa nurmikoissa, joten perunamaata ei kannata perustaa kauan nurmena olleelle alueelle - tai ainakin maa kannattaa kesannoida ennen perunan istutusta.

---

 

 

 

Perunalajikkeet

Onnistuneen perunanviljelyn edellytyksenä on terve siemenperuna. Kotitarveviljelijän varmin tapa terveen siemenperunan saamiseksi on hankkia maatalous- tai puutarhaliikkeistä tarkastettua kauppasiementä, joka on tuotettu valvotuilla siementuotantotiloilla. Jos halutaan tuottaa talviperunoita, valitaan viljelyyn joku kestävistä myöhäisperunalajikkeista; sen sijaan, jos halutaan jo kesällä syötäviä perunoita, valitaan nopeakasvuinen lajike. Lajikevalinnassa kannattaa huomioida myös perunan käyttötarkoitus, alttius eri taudeille sekä maku- ja säilyvyysominaisuudet.

 

Varhais- ja kesälajikkeita

Adora

• kiinteämaltoinen; sopii keitinperunaksi, keittoihin, salaatteihin
• ei erityisen altis raaka- eikä keittotummumiselle
• mukulat suuria, kulmikkaan pitkänsoikeita, litteitä
• mukulan kuori on vaalea ja sileä, malto keskikeltainen
• ankeroisenkestävä, hyvä viruskestävyys

Amazone

• yleiskäyttöön sopiva jauhoinen lajike
• mukulat pienehköjä, tasakokoisia, pitkänomaisia
• mukulan kuori vaalea ja sileä, malto vaaleankeltainen
• arka perunarutolle, ankeroisenkestävä

Ostara

• alhaisen tärkkelyspitoisuuden vuoksi sopii salaatti- ja laatikkoruokiin
• mukulat suuria, pitkänsoikeita ja litteitä
• mukulan kuori vaalea ja verkkomainen, malto vaaleankeltainen
• melko taudinkestävä
• laadun varmistamiseksi vältetään voimakasta lannoitusta

Rocket

• aikainen
• malto muita varhaislajikkeita vaaleampi ja kiinteämpi
• mukula suurikokoinen, pyöreänsoikea, täyteläinen

Siikli

• sopii salaatteihin, laatikoihin ja keitinperunaksi 
• nopeakasvuinen, pieninaattinen
• mukulat pitkulaisia ja sileitä
• malto keltainen, kiinteä ja hyvänmakuinen
• altis sekä lehti- että mukularutolle, mutta aikainen korjuu ehkäisee vioituksia

Timo

• aikaisimpia varhaislajikkeita, hyvä keittolaatu
• mukulat suuria, pyöreitä tai pitkänpyöreitä 
• voi istuttaa kylmäänkin maahan
• sopii viljeltäväksi koko maassa
• kestää melko hyvin perunarupea
• altis virustaudeille ja ruton kestävyys heikko

Velox

• kiinteä, soveltuu salaatteihin, laatikoihin ja keitettäväksi
• mukulat kauniin keltaiset, sileä ja tasakokoiset
• hyvä ruvenkestävyys

Syys- ja talvilajikkeita

Bintje 

• kiinteämaltoinen; sopii keitinperunaksi, salaatti- ja laatikkoruokiin
• vanha satoisa 
• mukulat keskikokoisia, pitkänsoikeita, melko sileitä
• malto vaaleankeltainen 
• märkinä kesinä altis yleisimmille perunan taudeille

Blue Kongo

• jauhoinen, soveltuu soseeksi, uuniperunaksi ja salaatteihin 
• mukulat lievästi syväsilmäisiä ja pyöreän- tai pitkänsoikeita
• mukulan kuori on tumman sinivioletti ja malto violetti
• harvinainen erikoislajike 
• arka perunaruvelle

Hertha

• lievästi jauhoinen, soveltuu hyvin yleiskäyttöön
• mukulat keskikokoisia, litteänpyöreitä, hieman kulmikkaita
• mukulan kuori vaalea ja sileä, malto keskikeltainen
• vaatii melko vahvan lannoituksen 
• taudinkestävä, satoisa ja viljelyvarma lajike

Nicola

• kiinteämaltoinen ruokaperuna, ei rikkoonnu keitettäessä
• mukula keskikokoinen, pitkänomainen, täyteläinen
• kuori on vaalea, hieman verkkomainen, malto keskikeltainen
• paras laatu saadaan melko niukalla lannoituksella
• hyvä virus- ja ruvenkestävyys, kestävä ankeroista vastaan

Pito 

• jauhoisin ruokaperunamme; parhaimmillaan soseena, uuniperunoina ja leivonnassa
• maku erinomainen 
• mukulat pienehköjä, soikeita, sileitä ja kauniin keltamaltoisia
• säilyvä, kohtalaisen taudinkestävä

Puikula 

• "manteliperuna", viljellään Lapissa ja Pohjois-Pohjanmaalla 
• jauhoinen, helposti hajoava
• erinomainen maku
• myöhäinen maatiaislajike
• mukulat pitkänomaisia, pisaranmuotoisia ja usein pieniä
• mukulan kuori vaalea, itupäässä violettiin vivahtava, malto voimakkaan keltainen 
• kohtalaisen taudinkestävä, hyvin säilyvä lajike

Rekord

• yleisperuna
• mukulat suurikokoisia, vahvakuorisia, pyöreänsoikeita ja hyvänmakuisia
• suurissa mukuloissa voi esiintyä ytimen mustumista
• altis vihertymään ja taipumus tummua sekä raakana että keitettynä
• runsas typpilannoitus heikentää laatua
• kestävä mukularuttoa vastaan, mutta altis virustaudeille

Rosi

• uusi lajike
• punakuorinen lajike, etupäässä uuniperuna
• ruvenkestävä
• mukulat suuria ja sileitä
• satoisa, viljelyvarma lajike

Sabina

• yleisperuna
• mukulat sileitä ja vaaleakuorisia 
• malto vaaleankeltainen ja hyvänmakuinen
• siemen uusittava riittävän usein; jo kolmannen sukupolven Sabina voi olla virustautien vaivaama ja mukulat tulevat epämuotoisiksi

Satu 

• melko jauhoinen ruokaperuna
• mukulat keskikokoisia, pitkänsoikeita
• mukulan kuori vaalea, sileä ja ohut
• syövänkestävä ja ankeroisenkestävä, virustautien kestävyys suhteellisen hyvä

Sini

• kiinteämaltoinen ruokaperuna
• kestää hyvin tummumista sekä raakana että keitettynä
• mukulat keskikokoisia, pyöreänsoikeita
• kuori on keltainen, melko sileä, malto kermanvärinen
• vaatii lämpimän kasvupaikan, kestää kuivuutta
• syövän- ja ankeroisenkestävä, virustautien kestävyys suhteellisen hyvä, arka ruvelle

Suvi

• jauhoinen ruokaperuna
• mukulat suuria ja pyöreänsoikeita 
• keltamaltoinen ja maukas
• lähes yhtä jauhoinen lajike kuin Pito, mutta rikkikiehuminen on Pitoa selvästi vähäisempää
• ruton-, syövän ja ankeroisenkestävä, lehti- ja mukularuton kestävyys hyvä, samoin perunaruven kestävyys

Van Gogh

• melko myöhäinen, jauhoinen, hyvä yleisperuna
• mukulat keskikokoisia, pitkänomaisia, napapäähän kapeneva
• kuori vaalea ja sileä, malto voimakkaan keltainen
• hyötyy tiheästä istutuksesta
• melko taudinkestävä, kestävä ankeroista vastaan

Vital 

• aikainen ja suurimukulainen talviperunalajike 
• mukulat suuria, soikeita tai pitkänsoikeita ja litteähköjä 
• kuori vaalea ja ohut, malto voimakkaan keltainen
• hyvä virustautien ja perunaruton kestävyys, lisäksi ankeroisenkestävä