Yleistä

Pensasmustikat tuottavat suuria, sinisiä, miellyttävän makuisia marjoja, jotka kypsyvät heinä-elokuussa. Marjat säilyvät kiinteinä pakastettaessa ja koska marjat ovat vaaleamaltoisia, ne eivät tahraa tuoreena. 

Pensasmustikka on pohjoisamerikkalaista alkuperää oleva, vielä melko uusi, viljelykasvi Suomessa. Markkinoilla olevat mustikat on lähinnä kahden lajin, matalakasvuisen Vaccinium angustifolium:n ja korkeakasvuisen Vaccinium corymbosum:n, risteytyksiä. Meillä luonnonvaraisesti kasvavia sukulaisia sille ovat puolukoiden sukuun (Vaccinium) kuuluvat marjat kuten iso- ja pikkukarpalo, puolukka, juolukka ja mustikka.

 

---

Pensasmustikka viihtyy happamassa maassa

Mustikan kasvupaikan tulee olla suojaisa ja lämmin, hallanarkoja paikkoja vältetään. Pensasmustikka vaatii happaman kasvualustan (pH 4,5–5,5). Oikea pH on tärkein mustikan kasvuun ja marjantuottoon vaikuttava maaperän ominaisuus. Kotipuutarhassa kasvualustan oikea happamuus saadaan käyttämällä istutusmultana Biolan Havu- ja rodomultaa. 

Ennen istutusta maa puhdistetaan monivuotisista rikkakasveista. Erilaiset katteet, kuten Biolan Kuorikate, estävät rikkakasvien kasvamisen viljelyn aikana. Katteet myös vähentävät kuivumisriskiä ja kastelutarvetta. Kannaa huomioida, että orgaaniset katteet viivästyttävät jonkin verran maan lämpenemistä keväällä.

Astiataimia voi istuttaa koko kasvukauden ajan. Keski- ja Pohjois-Suomessa paras istutusaika on kevät ja alkukesä, että kasvit ehtivät juurtua kunnolla ennen talvea. Taimi istutetaan hiukan entistä istutuskohtaa syvemmälle ja istutuksen jälkeen taimia kastellaan runsaasti. Sopiva taimiväli on 75–100 cm. Pensasmustikka hyötyy ristipölytyksestä eli samaan riviin kannattaa istuttaa ainakin kahta eri lajiketta vuorotellen.

 

---

Pensasmustikka on helppo hoidettava

Pensasmustikka saavuttaa parhaan satoikänsä vasta 4–5 vuoden kuluttua istutuksesta. Ensimmäisinä vuosina ei edes toivota runsaita satoja, sillä ne heikentävät taimien juurtumista ja versomista. Kun on kulunut noin 10 vuotta istutuksesta, voi pensaita alkaa varovasti leikata.

Pensaasta poistetaan vuosittain aluksi vain yksi tai kaksi vanhaa versoa, myöhemmin useampiakin. Vioittuneet, sairaat tai maahan taipuneet versot voi tietenkin poistaa jo aikaisempinakin vuosina. Leikkauksella pyritään pitämään pensas ilmavana ja tasaisen muotoisena, jotta raakileet värittyvät ja kypsyvät tasaisesti.

 

Hidasliukoiset lannoitteet sopivat pensasmustikalle

Pensasmustikka ei kaipaa voimakasta lannoitusta ja etenkin liikaa typpilannoitusta on vältettävä. Lannoitukseen käytetään kalkitsemattomia lannoitteita. Eloperäiset lannoitteet soveltuvat pensasmustikalle hyvin, koska niissä ravinteet ovat hidasliukoisessa muodossa ja lisäksi ne lisäävät maan humusvaroja.

Tällainen luonnonmukainen happaman maan kasveille tarkoitettu eloperäinen erikoislannoite on Biolan Havu- ja rodolannoite. Istutuksesta satoikään riittää 0,5 dl/pensas. Satoikäisten pensaiden ravinnetarve tyydytetään 0,75 dl Havu- ja rodolannoitetta. Lannoite annetaan keväällä, kun pensaat ovat lähteneet kasvuun.

Vuosittain pensaan juurelle kannattaa lisätä ohut kerros uutta Biolan Havu- ja rodomultaa. 

 

Pensasmustikan kasvinsuojelu

Pensasmustikalla ei Suomessa ole vielä havaittu pahoja tauti- tai tuholaisongelmia. Mustikan versosyöpä, Fusicoccum putrefaciens -sienen aiheuttama versotauti voi vahingoittaa mustikkaa etenkin erittäin lämpiminä vuosina. Tauti ilmenee toisen vuoden versoihin syntyvinä punertavina laikkuina, jotka suurenevat ja lopuksi kuihduttavat verson. Taudin leviämistä ehkäistään poistamalla sairastuneet versot ja hävittämällä ne polttamalla.

Jänikset, hirvet ja myyrät saattavat aiheuttaa tuhoja pensasmustikkakasvustossa. Kun taimiin alkaa tulla marjoja, ne suojataan linnuilta verkoilla. Syksyllä, kun maa on jäätynyt, pensaiden tyvialueelle kannattaa ripotella Luonnonlannoiterakeita karkottamaan myyriä. Tuhohyönteisistä lähinnä korvakärsäkkään on havaittu vahingoittavan pensasmustikkaa.

---

 

Pensasmustikan lajikkeet

Osa kotimaisista lajikkeista, kuten Aino ja Alvar, tuottavat satoa itsepölyttäenkin, mutta kaikki pensasmustikat hyötyvät ristipölytyksestä. Siksi kannattaa aina istuttaa useampia lajikkeita samalle lohkolle. Ristipölytys aikaistaa marjojen kypsymistä ja lisää sadon määrää.

Aino (I-IV)

• reheväkasvuinen, runsasversoinen, roteva
• marjat suuria, sinisiä, makeita ja mietoaromisia
• marjat soveltuvat erityisesti tuorekäyttöön 
• hyvä pölyttäjä

Alvar (I-IV)

• matalahko ja reheväkasvuinen
• marjat suuria tai keskisuuria, tummansinisiä ja makeahkoja
• kiinteät marjat
• marjat soveltuvat erinomaisesti pakastukseen

Arto (I-III)

• suuret, vaalean vahapinnan peittämät siniset marjat
• hapokkaan aromikkaat, maukkaat marjat 
• satoisa lajike tuorekäyttöön ja pakastukseen
• korkea ja voimakaskasvuinen

Northblue (I-V)

• vanha satoisa lajike 
• marjat suuria, vähähappoisia ja makeita
• pensas puolikorkea
• marjat soveltuvat tuorekäyttöön ja pakastukseen

North Country (I-IV)

• vanha satoisa lajike 
• suuret, vaalean vahapinnan peittämät taivaansiniset marjat
• marjat suuria, vähähappoisia ja makeita
• pensas puolikorkea
• marjat soveltuvat tuorekäyttöön ja pakastukseen