Yleistä

Omena on yksi vanhimmista hedelmistä. Euroopassa omenaa on viljelty jo kauan, yli 5000 vuotta. Pohjolaan viljely levisi kristinuskon mukana 1100-luvulta alkaen, Suomeen 1400-1500 -luvuilla. 1930-luvulla oli omenanviljely Suomessa suurimmillaan, mutta sota-ajan kylminä pakkastalvina suurin osa omena- ja myös päärynäpuista tuhoutui.

 

---

Omenapuun istutus

Lannoitus istutuksen yhteydessä

Omenapuut istutetaan aurinkoiselle ja lämpimälle paikalle peruslannoitettuun ja kalkittuun maahan. Istutuslannoitukseen soveltuvat hidasliukoiset ja vähän tai ei lainkaan typpeä sisältävät lannoitteet. Tällainen lannoite on Biolan Syksyn PK-lannoite.

Omenapuulle Syksyn PK-lannoite voidaan annostella istutuksen yhteydessä suoraan istutuskuoppaan. Lannoiterakeet jätetään yhtenäiseksi keoksi taimen juuripaakun viereen istutuskuopan reunaan. Sopiva lannoitemäärä on 0,5 litraa/puu. Lannoiteosiosta riittää ravinteita koko istutusvuodeksi. 

1. Laita taimi istutuskuoppaan.
2. Täytä istutuskuoppa löyhästi uudella mullalla.
3. Tee kuopan reunaan taimipaakun syvyinen kolo.
4. Annostele Syksyn PK-lannoitetta 0,5 l koloon.
5. Peitä lannoite noin 5 cm kerroksella multaa.
6. Kastele.

Istutusvaiheessa ei saa antaa helppoliukoisia väkilannoitteita, koska ne vaikeuttavat juurtumista. Kasvin ravinnetarve kasvaa vasta sadontuottovaiheessa, jolloin omenapuita lannoitetaan vuosittain. 

 

Istutus harjuun parantaa talvenkestävyyttä

Pohjois- ja Keski-Suomessa omenapuut kannattaa aina istuttaa noin 20–30 cm korkeaan harjuun. Harju lämpenee nopeammin ja estää veden seisomisen juuristoalueella. Myös Etelä-Suomessa alaville paikoille tai savimaahan istutettavat taimet hyötyvät kohopenkistä.

Sopiva taimiväli vaihtelee lajikkeen ja perusrungon mukaan. Voimakaskasvuisilla lajikkeilla taimivälin täytyy olla 5 metriä, kääpiöivälle perusrungolle vartetuilla taimilla riittää 2–2,5 metriä ja pilariomenapuille 1,5 metriä.

Astiataimia voi istuttaa toukokuun alusta syyskuun loppuun. Multa tiivistetään istutuksen jälkeen, mutta taimipaakkua ei rikota. Taimet tuetaan istutuksen yhteydessä ja tukien annetaan olla paikallaan vähintään kaksi vuotta. Istutusvaiheessa kasville tärkeintä on riittävä vedensaanti. Taimia kastellaan reilusti kerran viikossa.

---

Omenapuun lannoitus

Satoikäisiä puita lannoitetaan vuosittain. Puut pystyvät hyödyntämään lannoitteet parhaiten silloin, kun juuristoalueelle tehdään rautakangella tai lapiolla reikiä, joihin lannoitteet annostellaan.

Keväällä, kun puut lähtevät kasvuun, annetaan typpipitoista lannoitetta. Luonnonmukainen rakeistettu lannoite omenapuille on Marja- ja hedelmälannoite. Sitä annostellaan 2–3 litraa/puu. 

Syyslannoituksen aika on elokuun alkupuolella. Syyslannoituksen tarkoituksena on lisätä seuraavan vuoden kukkasilmujen muodostumista ja parantaa talvenkestävyyttä. Rakeistetun Biolan Syksyn PK-lannoitteen annostelumäärä on 0,5–1 litraa/puu.

 

Omenapuun leikkaus

Istutusleikkaus

Astiataimille istutusleikkaus on yleensä tehty jo taimistolla, mutta tarvittaessa se tehdään kotipuutarhassa istutuksen yhteydessä. Istutusleikkauksessa alin oksa jätetään kasvamaan noin 60 cm korkeudelle. Tämän jälkeen se ja muut hyvässä oksakulmassa kasvavat oksat leikataan 2/3 pituuteen. Oksia typistettäessä viimeinen silmu jätetään oksan alapuolelle, jotta oksa jatkaisi kasvuaan mahdollisimman vaakasuoraan.

Rungosta jyrkässä oksakulmassa lähtevät oksat poistetaan kokonaan, ettei ne myöhemmin repeytyisi ja vahingoittaisi puuta. Latvaverso katkaistaan noin 30–40 cm päästä ylimmästä kasvamaan jätetystä sivuversosta. Jos puu istutetaan syksyllä, jätetään istutusleikkaus seuraavaan kevääseen.

Hoitoleikkaukset

Vuosittaisten hoitoleikkausten ajankohta on kevättalvella, kun silmut ovat vielä lepotilassa.
Omenapuun leikkauksilla pyritään pitämään puiden latvus ilmavana ja kasvattamaan puuhun hyviä vahvoja oksia. Näin saadaan pidennettyä puiden ikää ja parannettua hedelmien laatua. Leikkaus aloitetaan kuivista, repeilleistä ja toisiaan hankaavista oksista. Seuraavaksi poistetaan latvuksen sisäänpäin kasvavia oksia. Myös oksat, jotka kasvavat jyrkässä oksakulmassa runkoon nähden, poistetaan repeilemisen estämiseksi.

 

---

Omenapuun kasvinsuojelu

Omenan taudeista yleisin on muumiotauti, joka pilaa hedelmiä loppukesällä. Muumiotautisen omenan pintaan syntyy ruskea vetinen laikku, joka laajenee pian ja sen pintaan muodostuu vaaleita itiöpesäkkeitä. Vähitellen hedelmät ruskettuvat ja pilaantuvat kokonaan. Osa hedelmistä jää puuhun muumioituen lopulta mustiksi ja koviksi. Muumiotaudin aiheuttaja on haavaloinen, joka ei pysty läpäisemään ehjää hedelmän pintaa. Hyönteisten syöntijäljet, rupilaikut, hankaumat ja halkeamat kuitenkin mahdollistavat taudin pääsyn hedelmään. Muumiotauti viihtyy kosteassa kasvustossa. Muumiotauti-itiöt kulkeutuvat tuulen mukana, joten tautisten omenien hävitys kannattaa hoitaa yhdessä naapureiden kanssa. Muumiotaudin pilaamat omenat hävitetään kompostoimalla.

Lue lisää muumiotaudista ja sen hävittämisestä.

Puiden leikkauksella pidetään omenatarha valoisana ja vähennetään kasvuston kosteutta. Samalla voidaan vähentää hedelmien hankautumista ja muumiotaudin leviämistä puusta toiseen. Lisäriski tartunnalle ovat maahan jääneet pilaantuneet hedelmät, joissa tauti säilyy.

Tuholaisista suurimmat vahingot omenapuille aiheuttavat jyrsijät. Varmin tapa suojata puut on laittaa rungon ympärille runkosuoja ja lisäksi aidata puut 1,5 metriä korkealla kana- tai katiskaverkolla. Lumen tiivistäminen rungon ympäriltä ehkäisee myyrien lumen alla tekemiä tuhoja. Jäniksiä voi kotipuutarhoissa hämätä laittamalla tuomenoksia omenapuunrungon ympärille ja oksistoon. Tuomen haju ei miellytä jäniksiä. Kanankakkarakeiden on todettu olevan samankaltainen hajukarkote: Maan jäädyttyä ripotellaan juuristoalueelle muutama kourallinen rakeita.

---

Omenalajikkeet 

Omenat jaotellaan kesä-, syys- ja talvilajikkeisiin hedelmien kypsymisajankohdan mukaan. 

Kesäomenat kypsyvät ensimmäisinä, yleensä elokuun puolen välin jälkeen. Nämä ohutkuoriset omenat eivät kestä varastointia. 

Syysomenat kypsyvät syyskuun aikana. Omenat voi syödä sellaisenaan ja ne kestävät viileässä varastossa muutamia viikkoja ja hyvässä varastossa jopa pari kuukautta. 

Talviomenat poimitaan syys-lokakuun vaihteessa ennen kuin ne ovat täysin kypsiä. Omenat ovat herkullisimmillaan noin kuukauden kestävän viileän varastoinnin jälkeen. Talvilajikkeet säilyvät varastossa jopa seuraavan vuoden puolelle. 

 

Antonovka, I-V, talvilajike

• suurisatoinen talousomena, kypsyy marraskuussa
• hedelmä kookas kellanvihreä

Bergius, I-III (IV) kesälajike

• hedelmät keskikokoisia ja kauttaaltaan tumman punaisia
• maku mieto ja miellyttävä
• hyvä pölyttäjä

Heta, I-III, syyslajike

• hedelmä kookas ja väriltään punainen, kypsyy syyskuussa
• malto on hyvin mehukasta ja kiinteää
• maku miedon happoista
• saattaa esiintyä muumiotautia

Eppulainen, I-IV, talvilajike

• hedelmä keskikokoinen tai kookas, kauniin punainen
• malto rapeaa ja mehukasta
• maku arominen, makea ja lievähappoinen
• terve lajike

Juuso, I-III, talvilajike

• hedelmä keskikokoinen, pohjaväriltään keltainen, mutta tummanpunainen peiteväri lähes koko hedelmässä 
• maku sopivan happoinen, aromaattinen, muistuttaen päärynän aromia
• hedelmät kypsyvät lokakuussa ja säilyvät noin 3 kuukautta
• vastustuskykyinen rupea ja muumiotautia vastaan

Keltakaneli, I-V (VI), syyslajike

• hedelmä keltainen, punaviiruinen, voimakkaan kanelimausteinen
• kestävä ja terve, hyvä pölyttäjä

Konsta, I-III (IV), talvilajike

• hedelmä kookas, lähes kauttaaltaan punainen
• maku miellyttävän happoinen, täysin kypsänä lievästi arominen
• kypsyy lokakuun puolivälissä ja säilyy pari kuukautta.

Lavia I-IV, kesälajike

• hedelmä keskikokoinen, useimmiten kokonaan tumman kirkkaanpunainen
• maku makeanhappoista, miellyttävää 
• puu hyvärakenteinen ja hyvin taudinkestävä

Lepaan liereä, I-IV, talvilajike

• hedelmä kypsänä hyvin vaalean keltainen
• maku mietohappoinen
• kypsä lokakuun puolivälissä ja säilyy jouluun
• terve lajike

Pekka, I-II (III), syyslajike

• hedelmä keskikokoinen ja paksukuorinen
• hedelmän väri tumman purppuranpunainen, miltei musta
• makea ja kaunis erikoisuus
• puu jää pienikokoiseksi

Pirja, I-V, kesälajike

• hedelmä pienehkö, kauniin punaviiruinen
• maku hyvin miellyttävä
• hedelmät kypsyvät aikaisin, lämpiminä kesinä jo heinäkuun lopulla
• puu hillittykasvuinen, sopii säleikköpuuksi 
• satoisa ja talvenkestävä vielä V vyöhykkeelläkin

Punakaneli I-V, syyslajike

• hedelmä keskikokoinen, punavärin määrä vaihtelee kannan mukaan 
• maku voimakkaasti kaneliarominen
• hyvin terve ja talvenkestävä

Sariola, I-V, syys-/talvilajike

• hedelmä keskikokoa pienempi, litteänpyöreä
• hedelmän pohjaväri keltainen, peitevärinä juovittaista punaa
• maku makean viinihappoinen, hienoarominen, korkealaatuinen herkkuhedelmä
• tulee myöhään satoikään, mutta kääpiöpuuna sato alkaa jo aikaisin
• vaatii pölyttäjän
• hyvä pakkasen- ja taudinkestävyys

Särsö, I-III (IV), syyslajike

• hedelmä keskikokoinen tai suuri, litteänpyöreä, oranssipisteinen tai –viiruinen
• malto kiinteä, hienon happoinen, vähän makea
• terve lajike

Åkerö, I-III, talvilajike

• hedelmä keskikokoinen, lieriömäinen, peiteväri tiilenpunainen
• maku hienomausteinen, aromikas, lievästi happoinen
• puu voimakaskasvuinen ja tulee myöhään satoikään 
• sadon määrä vaihtelee vuosittain