Puutarhamansikkaa on viljelty 1800-luvulta alkaen. Se syntyi, kun risteytettiin pohjois- ja eteläamerikkalaisia villejä mansikkalajeja, joita viljeltiin rinnakkain Euroopassa. Nykyisin mansikka on yksi maailman runsaimmin viljellyistä kasveista. Suomessa mansikkaa voi viljellä koko maassa, aina Hangosta Utsjoelle saakka. 

Artikkelin sisältö

Mansikan istuttaminen
Mansikan lannoitus
Mansikan hoitotoimet
Mansikan lajikkeet
Mansikan kasvinsuojelu

Mansikan istuttaminen

Mansikan kasvupaikalla ei saa esiintyä monivuotisia rikkakasveja, joten rikkakasvit kirketään huolellisesti ennen istutusta. Ihanteellinen mansikan kasvupaikka avomaalla on tuulensuojainen rinne, jossa on hikevä multamaa. Mansikka ei siedä seisovaa vettä, joten painanteita ja jäykkiä maita tulee välttää.

Mansikka viihtyy myös viljelylavoissa tai harjuissa, jotka lämpenevät nopeasti keväällä. Tasamaalle voit lisätä Istutusmultaa, josta muotoillaan maasta selvästi koholla oleva penkki.

Mansikan taimet istutetaan 30 cm välein. Istutettaessa mansikan kasvupistettä ei saa peittää. Kasvupiste on pienimpien lehtiruusukkeiden suojassa, joten pienimmät lehdet jätetään kasvualustan pinnalle.

Istutuksen jälkeen taimet kastellaan. Myös pidempinä poutakausina uusia istutuksia kastellaan säännöllisesti.

Mansikka muodostaa kukka-aiheet jo edellisen vuoden elokuussa, joten istutus kannattaa tehdä heinäkuun loppuun mennessä. Mansikkamaata perustettaessa on hyvä käyttää tarkastettuja tervetaimia, jotka ovat vapaita kasvitaudeista ja tuholaisista.

Yhtälailla mansikoita voidaan kasvattaa myös parvekkeella tai terassilla niin ruukuissa, amppeleissa kuin Kasvatuslaatikoissakin. Lue vinkit ihanan helppoon amppelimansikan kasvatukseen:  

Lue mansikan kasvatuksesta amppelissa

Mansikan lannoitus

Muihin puutarhakasveihin verrattuna mansikka vaatii melko vähän lannoitusta. Etenkin runsasta typpilannoitusta tulisi välttää, ettei mansikka kasvata lehdistöä marjasadon kustannuksella. Jos maa on hyvässä kasvukunnossa, ennen istutusta peruslannoitukseksi riittää 1 litra Biolan Marja- ja hedelmälannoitetta tai Biolan Luonnonlannoitetta 10 neliömetrille. Nurmesta käännetylle tai muuten laihalle puutarhamaalle annetaan runsaampi peruslannoitus, 3 litraa/10 m².

Istutusta seuraavina vuosina mansikka lannoitetaan keväällä, 1 l/10 m², Biolan Marja- ja hedelmälannoitteella. 

Sadonkorjuun jälkeen mansikkamaa lannoitetaan syyslannoitteella, jotta kukkasilmuja muodostuisi runsaasti seuraavan vuoden kukintaa varten. Biolan Syksyn PK-lannoitetta levitetään 0,7–1,0 litraa 10 m².

---

Mansikan hoitotoimet

Keväällä lumien sulettua mansikkakasvusto puhdistetaan esimerkiksi joustavapiikkisellä haravalla. Puhdistuksessa kasvustosta lähtee kuolleet kasvinosat ja niissä mahdollisesti talvehtineet tuholaiset.

Mansikka ei siedä rikkakasvien kilpailua, joten ensimmäisinä vuosina mansikkamaalta on kitkettävä kaikki pienimmätkin rikat. Harattaessa on varottava, ettei vahingoiteta mansikan pinnanmyötäistä juuristoa.

Mansikan kukkiessa tarkkaillaan ilman lämpötilaa. Jos on vaarana, että yöllä tulee hallaa, kasvusto peitetään yön ajaksi hallaharsolla. Harso poistetaan päiväksi, että hyönteiset pääsevät pölyttämään mansikan kukkia.

Sadonkorjuun jälkeen poistetaan rönsyt, etteivät ne vie voimia taimelta ja toisaalta tee kasvustoa liian tiiviiksi. Tiiviissä kasvustossa ovat vaarana mm. marjojen harmaahomevauriot.

Mansikan lajikkeet

Honeoye aikainen ja kiinteämarjainen lajike. Marja on kaunis, mutta ei kovin makea. Honeoye on suhteellisen härmänkestävä ja kestää melko hyvin harmaahometta. Lajikkeelle on tyypillistä, että rönsyjä muodostuu paljon.

Jonsok on aikainen lajike. Se on makea, muttei kovin aromikas. Lajikkeen talvenkesto hyvä, joten kannattaa viljellä ainakin Keski- ja Pohjois-Suomessa. Härmänkestävyys on hyvä ja harmaahomeen kestävyys melko hyvä. Soveltuu käytettäväksi sekä tuoreena että pakastettavaksi.

Zefyr on suosittu ja aikainen lajike. Sen marjat ovat kirkkaanpunaisia, makeita ja aromiltaan hienoja. Lajike on altis härmälle mutta kestää harmaahometta. Soveltuu hyvin moneen käyttöön, mm. käyttömarjaksi ja pakastukseen. Menestyy vyöhykkeillä I–V.

Senga Sengana on pitkään viljelyssä ollut keskiaikainen lajike. Sen marjat ovat keskikokoisia, kiinteitä ja tummanpunaisia. Maultaan marja on hieman hapan. Lajike soveltuu hyvin tuoreena syötäväksi, hillomarjaksi ja pakastukseen. Lajike on erittäin altis harmaahomeelle; menestyy vyöhykkeillä I–IV.

Polka on voimakaskasvuinen, keskiaikainen ja satoisa lajike. Marjat ovat kiinteitä, kiiltäväpintaisia ja hyvänmakuisia. Kestää paremmin harmaahometta kuin Senga Sengana.

Korona on keskiaikainen lajike. Sen marjat ovat suuria, kartiomaisia, maukkaita ja vähähappoisia. Korona kestää melko hyvin harmaahometta, mutta lehdistöön saattaa iskeä härmä. Marjat soveltuvat pakastettaviksi.

Tamella on keskiaikainen lajike. Sen marjat ovat suuret, tummanpunaiset, kiiltäväpintaiset ja hyvänmakuiset. Marjat soveltuvat hyvin pakastettavaksi. Lajike on altis harmaahomeelle; menestyy vyöhykkeillä I–V.

Hiku on melko myöhäinen, kotimainen lajike. Sen marjat ovat suurehkoja, maukkaita ja pehmeämaltoisia. Lajike kestää melko hyvin härmää, mutta kosteissa olosuhteissa siihen saattaa iskeä harmaahome. Menestyy vyöhykkeillä I–IV.

Bounty on melko myöhäinen lajike. Sen marjat ovat melko pienet, mutta erittäin makea ja aromikkaat. Marjan pinta on kiinteä ja sisus mehukas. Bountyn maku muistuttaa Senga Senganaa, mutta Bounty on kestävämpi tauteja vastaan.

Jotkut mansikkalajikkeet kukkivat uudelleen ja ne tuottavat satoa vielä myöhään syksyllä. Jatkuvasatoiset lajikkeet sopivat hyvin viljeltäviksi kotipuutarhoissa. Tällaisia lajikkeita ovat mm. Riia, Ostara, Elin, Selva ja Rapella.

 

---

Mansikan kasvinsuojelu

Mansikan tuholaiset

Mansikkapunkki vioittaa nuoria lehtiä. Vioittuneiden lehtien väri muuttuu ruskehtavaksi, lehtiruodit lyhenevät ja ovat tavallista karvaisempia. Punkkien imentää heikentää kukka-aiheiden muodostumista ja seuraavan vuoden sato voi pienentyä oleellisesti. Paras tapa estää mansikkapunkin tuhot, on käyttää tervettä taimimateriaalia ja vaihtaa mansikkamaan paikka säännöllisesti.

Hillanälvikäs voi runsaana esiintyessään saada aikaan pahaa tuhoa. Aikuiset hillanälvikkäät syövät mansikan lehtiin ikkunakuvioita ja koloja. Toukat ja aikuiset voivat vioittaa myös kukkia ja raakileita. Hyvin aikaisin keväällä kasvuston päälle levitettävä harso voi ehkäistä tuhoja, edellyttäen, että kuoriainen ei ole talvehtinut kasvustossa.

Peltoluteen vioitus näkyy nappipäisinä ja epämuotoisina mansikoina. Vioituksia voidaan ennaltaehkäistä levittämällä hyönteisverkko tai harso kasvuston päälle keväällä.

Mansikkajauhiainen on noin 1 mm mittainen valkosiipinen hyönteinen. Sen toukat imevät kasvinesteitä ja erittävät mesikastetta mansikan lehdille. Mesikaste saattaa lisätä nokihärmäsienen esiintymistä (näkyy nokimaisena pölynä kasvin lehdillä), mutta muuten mansikkajauhiainen ei ole erityisen haitallinen tuholainen.

Sylkikaskaan olemassaolon huomaa vaaleasta vaahdosta, jonka sisällä toukat elävät. Toukat imevät kasvinesteitä ja aiheuttavat imennällään lehtien käpertymistä. Sylkikaskaan esiintymistä voidaan vähentää huolehtimalla, että reheviä luonnonniittyjä ei ole mansikkamaan välittömässä läheisyydessä.

Mansikan taudit

Harmaahome on sienitauti, jonka vioitus näkyy ensin ruskeina laikkuina raakileissa. Vähitellen marjan pinnalle tulee harmaa nukkamainen pinta ja marja tuhoutuu kokonaan. Harmaahomeelle otollisimmat olosuhteet ovat 15–20 °C lämpötilassa ja runsaassa kosteudessa. Hometta voidaan torjua oikealla lannoituksella (varotaan liikaa typpilannoitusta), riittävän harvalla istutustiheydellä ja välttämällä kasvuston kastelua loppukesästä, etenkin ilta-aikaan.

Mansikkahärmä leviää tehokkaimmin kuivalla ja lämpimällä säällä. Kosteutta se tarvitsee vain kasviin tunkeutumisessa itämisessä. Voimakas typpilannoitus voi lisätä härmää. Härmään saastuneiden lehtien reunat käpristyvät ja alapinnat muuttuvat punertaviksi. Saastuneista raakileista kehittyy pieniä ja kypsään marjaan iskiessään härmä tekee marjan harmahtavaksi ja huononmakuiseksi. Paras torjuntakeino on käyttää härmänkestäviä lajikkeita.