Kompostin perustarpeet
Kompostin perustarpeet
Hyvä komposti ei synny vahingossa. Hajottajaeliöillä on kompostin olosuhteiden osalta tarkat vaatimukset. Tehokkaan kompostoitumisen perusvaatimukset ovat hapen ja ravinteiden riittävä saanti sekä sopiva kosteus ja lämpö.
Happi
Happi erottaa toisistaan kompostin ja tunkion:
- Tunkio on tiivis läjä, joka hapettomana mätänee ja haisee.
- Komposti on ilmava kasa, joka "palaa", eikä haise.
Kompostia hajottavat pieneliöt tarvitsevat happea hengitykseensä. Hapensaannin varmistamiseksi kompostin tulee pysyä kuohkeana. Varmista kuohkeus käyttämällä tiiviiden jätteiden seassa karkeampaa ainesta, ns. seosainetta, ja sekoittamalla kompostia tarpeen mukaan. Kompostistasi voi happi loppua myös jos se kastuu liian märäksi. Mitä tiiviimpi komposti on, sitä helpommin se vettyy ilmattomaksi ja muuttuu tunkioksi.
Kosteus
Kompostin pieneliöt ovat pääasiassa uimareita, jotka pystyvät elämään vain vedessä. Tämän takia kuivuus on kompostin pahin vihollinen. Huonosti toimiva komposti on useimmiten liian kuiva. Kuivuus saattaa johtua niukasta kastelemisesta tai kompostin liian harvasta rakenteesta. Esimerkiksi kokonaiset oksat tai kukkien varret jättävät kompostin liian löyhäksi, jolloin se kuivuu helposti. Vaikka kompostin tulee olla kuohkea, se ei saa olla harva.
Kompostin kosteuden testaamiseen on olemassa hyvä nyrkkisääntö: puristaessasi kompostia nyrkissä, tulee siitä irrota muutama pisara vettä. Jos vettä valuu virtanaan sormien lomasta, on komposti liian märkä.
Ravinteet ja energia
Kompostin pieneliöt käyttävät omien elintoimintojensa ylläpitämiseen eloperäisten jätteiden energiaa. Pieneliöt tarvitsevat hiiliyhdisteitä energiansa tuottamiseen ja typpeä solujensa rakennusaineeksi. Ne käyttävät muitakin ravintoaineita, mutta hiilen ja typen suhde on elintärkeä onnistuneelle kompostoinnille.
Hiiltä on runsaasti kaikessa eloperäisessä jätteessä. Esim. syksyn lehdet, puu- ja oksahake, olki, turve ja heinä ovat hiilipitoisia, "köyhiä" jätteitä.
Typpi taas mielletään yleisesti "voimaksi". Typpeä on runsaasti vihreissä kasvinosissa kuten ruohonleikkuu- ja kitkentäjätteissä sekä talousjätteissä, lannassa ja virtsassa. Sen sijaan kuolleessa kasviaineksessa, josta lehtivihreä on kadonnut, on niukasti typpeä. Teollisesti jalostettuja typpivalmisteita ovat mm. Biolan Kompostiheräte ja Biolan Luonnonlannoite.
Kompostissa on harvoin puutetta hiilestä. Sensijaan typpeä on usein liian vähän erityisesti puutarhakompostissa. Typen puute hidastaa pieneliöiden lisääntymistä. Tällöin komposti ei lämpene, sen lahoaminen hidastuu ja lopputuote on niukkaravinteista eli "laihaa" maanparannusainetta.
Mikäli kompostissa on liikaa typpeä, komposti "palaa" kuumana, mutta haisee ammoniakille. Tämä johtuu siitä, että pieneliöt tuhlaavat liiallisen typen, joka haihtuu ammoniakkina ilmakehää kuormittamaan.
Oikean ravinnesuhteen aikaansaamiseksi on vaikea antaa yleispätevää neuvoa, koska kompostoitavat jätteet ovat kovin erilaisia. Puutarhakompostissa on yleensä puute typestä. Talousjätekompostissa taas saattaa olla liikaa typpeä. Erityisesti taloyhtiöiden suuret kompostorit tuoksahtavat usein ammoniakille, mikäli hiilipitoista seosainetta käytetään liian vähän. Puutarha- ja talousjätteet täydentävät toisiaan kompostissa, joten paras komposti saadaan sekoittamalla erilaisia jätteitä keskenään.
Lämpö
Kompostin pieneliöt tuottavat lämpöä. Suomen olosuhteissa lämpöä kuitenkin haihtuu kompostista liikaa, mikä hidastaa kompostoitumista.
Isossa kasakompostissa kasan ulommainen kerros toimii eristeenä ja sisäosa kompostoituu. Riittävän lämmöntuoton varmistamiseksi eristämättömän kompostin on oltava vähintään yhden kuutiometrin kokoinen.
Pienemmät kompostit tarvitsevat ylleen ulkopuolisen lämpöeristeen. Nyrkkisääntönä on, että mitä pienempi komposti, sitä paksumpi tulee olla eristeen. Suomen oloissa eristeen tulisi olla vähintään 5 cm:n paksuinen