Yleistä

Valko- eli keräkaali (Brassica oleracea var. capitata var. alba) on kaaleista suosituin. Se kuuluu vanhimpiin tunnettuihin vihanneksiin. Keräkaali jaetaan varhais-, kesä-, syys-, ja talvikaaleihin. Varhais- ja kesäkaalin kerät ovat löyhiä ja rapeita. Kokoonsa nähden ne ovat syyskaaleja kevyempiä. Syyskaalit ovat tiiviimpiä ja kookkaampia. Talvikaalit korjataan vasta lokakuussa, jolloin ne ovat kehittyneet erityisen tiiviiksi ja painaviksi.
Keräkaali on monikäyttöinen vihannes. Raakana se maistuu raasteissa ja salaateissa. Se sopii hyvin myös keittoihin, muhennoksiin, kääryleisiin, murekkeisiin ja leivonnaisten täytteeksi. Maitohappokäymisen avulla valkokaalista tehdään terveellistä hapankaalia. Erityisen hyvin kaali sopii lampaanlihan seuraksi. Keitetty kaali tuoksuu voimakkaasti. Tuoksun aiheuttavat kaalin sisältämät rikkipitoiset yhdisteet.

Punakaali (Brassica oleracea var. capitata) muistuttaa valkokaalia, mutta sen sisältämät punaiset väriaineet peittävät lehtivihreän. Värin punaisuusaste voi vaihdella. Lehtiruodit ovat valkoiset, minkä ansiosta suikaloitu punakaali on hyvin koristeellista. Kooltaan punakaali on valkokaalia pienempi. Sen rakenne on kiinteä ja maku makeahko. Punakaali on myös valkokaalia C-vitamiinipitoisempi.
Punakaali soveltuu samoihin ruokalajeihin kuin valkokaalikin. Siitä saa kauniin ja maukkaan salaatin punaviinimarjojen, appelsiini- tai ananaspalasten kanssa. Uunissa tai padassa haudutettu punakaali käy ruokien lisäkkeeksi. Sitä keitettäessä tulee keitinliemeen lisätä etikkaa tai sitruunamehua, että väri säilyisi mahdollisimman hyvin.

Kurttu- eli savoijinkaali (Brassica oleacera var. sabauda) muodostaa löyhän, voimakkaasti poimuttuneista kurttuisista lehdistä koostuvan kerän. Uloimmat, tummanvihreät lehdet rullautuvat usein ulospäin. Sisemmät lehdet ovat vaaleita tai kellertäviä. Kurttukaalin maku on mieto, hieman pähkinään vivahtava. Kurttukaalissa on runsaasti A-vitamiinia.
Kurttukaali sopii hyvin koristeluun. Sitä käytetään valkokaalin tapaan salaatteihin, keittoihin, kääryleisiin tai patoihin ja kiinankaalin tapaan wokeissa.

---

Kasvuston perustaminen

Kaali istutetaan taimista

Muiden kaalien tapaan keräkaali vaatii noin 4 viikon taimikasvatuksen. Jos taimet kasvattaa itse, siemenet kylvetään toukokuun alussa Kylvö- ja taimimultaan. Viljelyn voi aloittaa myös valmiista taimista, jotka istutetaan kasvupaikalle touko-kesäkuun vaihteessa. Taimipaakku istutetaan syvempään mitä se on taimikasvatusaikana kasvanut. Sopiva taimiväli on noin 45–60 cm. Taimet peitetään heti istutuksen jälkeen kasvuharsolla tai hyönteisverkolla, etteivät kirpat pääse kasvustoon. Varhaiskaalilajikkeiden satoa päästään maistelemaan jo vajaa kaksi kuukautta istutuksen jälkeen.

Ravinteikas maa sopii kaalille

Keräkaali viihtyy lähes koko maassa. Maan tulisi olla ravinteikas ja mielellään multava. Kaali viihtyy pH-alueella 6,5–7,5. Koska kaali on altis möhöjuurelle ja korkea pH (>7) estää möhöjuuritartuntaa, kaalimaa kalkitaan ennen istutusta Biolan Puutarhakalkilla. Kalkin sopiva käyttömäärä on maan happamuudesta riippunen 1–3 kg/10 m². Lannoitukseen käytetään Biolan Kasvimaalannoitetta tai Biolan Luonnonlannoitetta, 3 kg/10 m². Lannoite voidaan antaa sijoituslannoituksena, jolloin taimi hyödyntää ravinteet tehokkaasti. Sijoituslannoituksessa kaalirivin viereen tehdään vako, johon lannoiterakeet peitetään.

---

Varastointi

Keräkaali säilyy varastossa

Kaali säilyy parhaiten kylmässä, 2–5 asteen lämpötilassa. Paloiteltu kaali säilytetään muovin sisällä. Keräkaalit ovat herkkä etyleenille, joten niitä ei kannata säilyttää runsaasti etyleeniä tuottavien kasvisten vieressä. Pitempiaikaiseen varastointiin valitaan vain terveitä keriä. Paras varastointilämpötila on mahdollisimman lähellä 0 astetta. Kesäkaalilajikkeet säilyvät varastossa 1–2 kuukautta ja syyskaalit 3–4 kuukautta. Talvikaalilajikkeita voidaan oikeissa olosuhteissa varastoida jopa 6–8 kuukautta.

Lue lisää aiheista