Olen vuonna 2000 aika pahasti hurahtanut visakoivun kasvatukseen. Tänään koivikoita on jo useita eri ikäisiä ja eri kehitysvaiheissaan. Yhteensä noin 8000 koivua. Jokaista puuta pitää käydä ”tervehtimässä” vähintään kerran vuodessa. Runkoa pitää nimittäin pystykarsia joka vuosi hieman ylöspäin ja myös kasvupohjan heinikkoa täytyy pitää kurissa leikkaamalla. Jokakesäinen työmäärä on kasvanut sen verran suureksi, että kaikkia mahdollisia vippaskonsteja sen pienentämiseksi on tullut mietittyä. Yksi sellainen on ollut ns. ”luomuruohonleikkurit” elikkä lampaat. Taimikko vaan on ollut niin nuorta ja pientä, että on ollut pakko odotella sen kasvamista. Nämä leikkurit kun tuppaavat kuulemma syömään vähän muutakin kuin ruohoa ja ovat ylipäätään hankalasti ohjattavia eivätkä pahemmin piittaa ohjeistuksista.
Nyt on kuitenkin konttoriamme vastapäätä sijaitseva kakkoskoivikko siinä vaiheessa, että uskalsin ottaa riskin. Ensin ajattelin varovasti viittä määkijää kahden hehtaarin alueelle. Suuresta oman henkilökuntamme taholta tulleesta yleisön suosiosta johtuen päätin viime metreillä nostaa määrän kymmeneen. Minulle on kerrottu, että jos maassa riittää ruohoa, saavat koivut olla rauhassa.
No, lampaat tulivat Lallin Lammas Oy:n omalla tilataksilla. Leasing-sopimuksella. Ovat kuulemma töissä – eivät päivähoidossa, kuten ensin ajattelin.
Pienten alkukommellusten jälkeen kaikki alkoi sujua. Toistaiseksi elikot ovat käyttäytyneet asiallisesti. Koivujen alalehtiin tosin käytiin käsiksi ennen kuin yhtään ruohotukkoa oli maistettu, mutta niitähän joudun muutoinkin leikkaamaan.
Alla olevat kuvat teksteineen kertovat alkuhetkien tapahtumat.
Ja sitten se osuus, jota ei olisi tarvinnut tapahtua…