Kuluvan kevään aikana jo toinen Intian matka takana.

Heti helmikuun DSDS-näyttelyn jälkeen kiersimme kollegan kanssa jakelijamme aloittamia kompostoritestikohteita Delhin lähialueilla ja asensimme näyttelykompostorin Suomen Delhin suurlähetystöön. Nyt noin kuukauden päästä kiersin kohteet uudestaan.

Hämmentävää todeta, että kompostointikin taitaa olla high techiä. Niinkin yksinkertainen prosessi, joka tarvitsee ravinteita, sopivan kosteuden ja happea ei sitten olekaan kaikilla hyppysissä. Eikä toimi automaattisesti, vaikka ulkolämpötila huitelee kolmessakymmenessä plusasteessa.

Jo ensimmäisellä ”tarkastuskierroksella” saimme kollegani Kaitsun kanssa neuvoa, siirtää, korjailla ilmaputkia, lisätä kuiviketta. Paikallisen asiantuntijan, kompostointitieteen tohtorin, opastukset olivat alun alkaen tainneet olla käyttäjien näkökulmasta liian korkealentoisia ja toisen tarkistuskierroksen perusteella meidän antamaamme opastusta ei oltu täysin saatu ”kääntymään” paikalliselle kielelle.

Intialaisessa kulttuurissa kompostorin hoitaja ja valvoja ovat aivan eri henkilöitä ja varsinaiseen ”laitteeseen” sekä jätteeseen koskevat vain ne hierarkian alimmaisella askelmalla olevat. Niinpä ulkomaisten, ”isojen johtajien” tarttuminen kompostorinmöyhentimeen tai lapioon aikaansaakin melkoista hämmennystä, jopa kauhistunutta liikehdintää. Näillä parilla käynnillä taas kuitenkin huomasi, miten tärkeää on itse näyttää meille aivan selvät käytännön toimet ja kertoa niiden syyt mahdollisimman selkeästi ja havainnollisesti, jotta nekin henkilöt ymmärtävät, joiden päivittäiseen työhön kompostorin hoito kuuluu.

Mutta lähetystöön: Delhissä Suomen suurlähetystössä on aivan ihana puutarha, jonka nurkassa sijaitsee myös hyötytarha ja puutarhajätekomposti. Vaikka kuukaudessa ei vielä ollut kovasti edistystä tapahtunut, eikä kompostia syntynyt, loppujen lopuksi sille löytyy varmasti käyttöä!