Maaliskuussa suuntasin jälleen Ugandaan, nyt hieman eri merkeissä kuin aiemmin. Totta kai kävimme tutustumassa hankealueen kouluihin ja opiskelijoiden projektien etenemiseen sekä tapasimme hankkeessa koulutettavia yrittäjiä. Poikkeuksellisen retkestäni teki matkaseura.

Unicef oli kutsunut Biolanin hallituksen puheenjohtajan Pekka Kariniemen tutustumaan UniWASH -hankkeeseen ihan paikan päälle.

Matka oli Pekalle aivan ensimmäinen Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan. Viikon reissuun oli mahdutettu hengästyttävä määrä ohjelmaa. Ajokilometrejä – ja erityisesti tunteja – tuli viikon aikana kymmeniä. Pekalla oli luotettavan kuskimme vierestä, ihan paraatipaikalta, mahdollisuus seurata ugandalaista elämänmenoa niin kaupungissa kuin maaseudun kylissäkin.

Kuvakavalkadeihin olen etsinyt tunnelmia viikon varrelta. Itsellekin aukesi uusia näkökulmia, kun mukana oli ensikertalainen.

Muutaman päivän vietimme pohjois-Ugandassa, Gulun ympäristössä tutustumassa kouluihin ja opiskelijaprojekteihin. Pääsimme kokeilemaan käytännössä UniWASH-hankeessa testattavia Elephant Tap -hanoja, joiden prototyypit valmisti Biolanin tytäryhtiö Kiinassa.

Näimme erilaisia koulukäymälöitä ja Pekka pääsi jakamaan opiskelijoille kokemustaan käymäläjätteen kompostoinnista niin ”kompostointikoealueella” kuin kahvipöydässäkin. Tapasimme käymäläjätettä pelloillaan hyödyntävän farmarin. Pekka sai vastaanottaa farmarilta lahjakanan, jota ei kuitenkaan lennätetty Suomeen. Virallisen kuvan jälkeen se jätettiin farmarille hoitoon.

Kampalan alueella vierailimme niin kaatopaikalla kuin jätevedenpuhdistamollakin. Tapasimme yrittäjiä ja kävimme tutustumassa tuotantolaitoksiin. Väliin mahtui myös työpaja yliopistolla.

”Kyllä kannatti lähteä!” on Pekka pohtinut useaan kertaan matkan jälkeen. Afrikka, Uganda ja Unicef ovat nyt taas lähempänä Biolania.