Ottaako toimittaja haasteen vastaan ja ajaa hetken päästä pyöräkuormaajaa? Kiipeän metalliaskelmia pitkin korkealle pyöräkuormaajan hyttiin ja kuivaamonhoitaja Juha Kangasperko lähtee ajamaan tottuneesti. Tästä ei tulekaan normihaastattelua, vaan pääsen kerrankin seuraamaan paalupaikalta, miten turpeita ja seoksia siirrellään. Kuu paistaa tähtikirkkaalta taivaalta, yövuoro on alkanut ja tehtaalla on harvinaisen hiljaista ja rauhallista.

Juha näyttää, miten turvesiilossa olevaa turvetta työnnetään kuormaajalla korkeaksi keoksi siilon päähän, josta se lastataan varsinaisten pakkauslinjojen edessä oleviin syöttöasemiin. Kapeassa siilossa pari metriä korkean turvepatjan reuna rikkoutuu kauhalla muistuttaen jäävuoren lohkeamista. Pöly leijailee kaikkialla ympärillämme ja ihmettelen, ettemme ole hautautuneet turpeen joukkoon. Pyöräkuormaaja mennä rämistää ylös ja alas, seinä on vain muutaman kymmenen senttimetrin päässä. Ei voi kuin ihailla, miten sujuvasti työ ahtaissa paikoissa isolla koneella käy.

Pakko on ottaa haastekin vastaan ja kokeilla itse, tosin turvallisesti aukealla kentällä, jossa ympärillä on vain erilaisia multa- ja seoskasoja. Juha ei päästä helpolla, vaan kannustaen ja ystävällisesti neuvoen saa minut ajamaan eteenpäin, peruuttamaan hieman ja nostamaan jopa kauhallisen turvetta. Olen lopullisen myyty, wau! Eipä ihme, että tämä mies pitää myös pyöräilystä ja kertoo kesäisin ajavansa vakiolenkkinä 50 km päivässä. Työkaverin sanoin, Juha on Biolanin kruunaamaton pyöräilyn kunkku.

Millainen on normaali työpäiväsi?

Äskeinen turpeen ajaminen on hyvä esimerkki, eli työhöni kuuluu kasojen siirtämistä paikasta toiseen. Tyhjennän linjoilta tulleet ylitteet ja alitteet omille paikoilleen ja täytän linjojen asemia seoksella tai turpeella sen mukaan, mitä kulloinkin on ajossa. En sanoisi, että jokainen työpäivä on erilainen, sillä rutiinia ja samanlaisia päiviä tulee, mutta aina joutuu pysymään tarkkana sen kanssa, minkä kauhallisen tyhjentää minnekin. Tarkkailen myös raaka-ainetta, esimerkiksi palaneen turpeen haistaa. Kentällä kasojen järjestys muuttuu jatkuvasti, mutta kasat on hyvin merkitty kylteillä, mikä auttaa paljon. Työtä tehdään 3 vuorossa ja itse olen usein yövuorossa virkeämpi kuin aamuvuorossa. Yövuorossa tulee syötyä kevyemmin, jotta ei väsytä. Varsinkin kesäisin on hienoa olla töissä yöaikaan, jolloin päivisin pystyy hoitamaan omia asioita. Vuoron vaihtuessa vaihdetaan kuulumiset ja töihin tulevalle vuorolle kerrotaan, mitä on meneillään.

Hauskin työpäiväsi tai muistosi Biolanilla?

Hauskuus perustuu eniten tilannekomiikkaan, välillä sattuu hauskoja sattumia ja työkavereiden kanssa voidaan letkautella. Porukassa nauretaan, jos jotain sattuu, kuten vaikka tulee ajettua sumussa päin raaka-ainekasaa. Meille on muodostunut ajan myötä sisäpiirin vitsejä. Ne jutut eivät ole julkaisukelpoisia! Kavereiden ilmeestä osaa usein lukea ajatukset, aina ei tarvitse edes sanoa mitään.

Vinkkisi työssäjaksamiseen?

Se on ehkä klisee, mutta liikunta todella auttaa. Kesäisin, kun tulee pyöräiltyä paljon, on paljon virkeämpi olo. Lähden aamulla neljän aikoihin pyörälenkille ja sen jälkeen on mukava lähteä töihin. Työpaikalle olen pyöräillyt kerran, mutta tien piennar työmatkalla on liian kapea, joten mieluummin teen omaa vakiolenkkiä.

Kenet haluaisit seuraavaksi esittelyyn?

Olisi mukava kuulla ajatuksia Novarbon avainasiakaspäälliköltä Jonna Arolta ulkomaiden myynnistä.