”Koska kahta samanlaista kuormaa ei lähde, myöskään kahta samanlaista päivää ei lähettämössä ole. Ilokseni voin todeta, että töissä aika kuluu kuin siivillä.”

Juho on ollut kiinnostunut kehittämään omaa työtään ja yhdessä kehitysinsinööri Mikko Vähätalon kanssa hän on uudistanut pienkeräilyä.

”Ennen kului paljon aikaa siihen, että hain tarvittavia tuotteita pienkeräilypisteelle. Mikon kanssa tutkimme mitä tuotteita keräillään eniten ja juuri niille varattiin eniten varastopaikkoja läheltä. Varastopaikkoja täydennetään silloin, kun on aikaa, ja kun on kiire tehdä kuormia, voi keskittyä siihen. Ihan pelkästään järjestelemällä saimme järkeistettyä keräilyä ja tekemisen tehokkuus nousi noin 30 prosenttia.”

Juhon työhön kuuluu paljon muutakin kuin kauppoihin lähtevien tuotteiden pienkeräilyä. Hän esimerkiksi kokoaa verkkokauppatilaukset ja hyllyttää tehtaalle tulevat tarvikkeet ja materiaalit. Varastomiehen vastuulle kuuluu myös varaston yleisen järjestyksen vaaliminen. Juho auttaa myös vientiin lähtevien kasvualustojen konttilastauksissa.

”Vientitilauksien lastaamisessa saa mennä välillä hetkeksi ulos työskentelemään, niin se on kivaa vaihtelua.” Juho nauttii työssään siitä, että kukaan ei määrää missä järjestyksessä hommat tehdään, vaan hän pystyy itse organisoimaan omaa työtään. Hän myöntää, että toisinaan työt keskeytyvät, kun lähdetään hoitamaan kiireisempää hommaa.

Harrastuksena historiaa ja aarteiden etsintää

Vapaa-ajallaan Juho kasvattaa kotipihan kasvihuoneessa vihanneksia, mökkeilee, korjaa vanhoja veneitä ja kalastaa. Tosin nykyään kalastus on etupäässä onkimista lasten kanssa. Omaa aikaa Juholla on silloin, kun hän pakkaa autoonsa metallinpaljastimen ja lähtee etsimään muinaisia esineitä. Hän tutkii vanhoja karttoja ja lukee historiaa ja valitsee kiinnostavia kohteita sen perusteella. Hän on löytänyt monia mielenkiintoisia ja erittäin harvinaisiakin esineitä.

”Olen löytänyt muun muassa viikinkimiekkoja, hopearahoja ja kilpiä. Viimeisin kiva löytö oli Bysantin soturikeisari Johannes Tzimiskeen lyöttämä raha 900-luvulta. Myös 1500-luvun  Ruotsalaiset hopearahat ovat sykähdyttäneet, samoin Roomalainen viinikauha 200-luvun paikkeilta, joka pitää vanhimman löydön titteliä.”

Juho pyrkii löytämään kerran viikossa aikaa etsintäharrastukselleen ja vuodessa siihen kuluu satoja tunteja. ”Rehellisesti sanottuna ainakin 90 prosenttia löydöistä on roskaa, kuten pullonkorkkeja ja vanhoja metallitölkkejä, jotka keräämme pois luonnosta ja viemme kierrätykseen. Mutta kyllä joka kerta löytyy myös jotain kiinnostavaa.” Valitettavasti harvoin löytäjä saa pitää löytämänsä esineen, vaan se luovutetaan museoitavaksi. 

Juho haastaa seuraavaksi haastatteluun mukaan ammattiviljelytuotteiden tuotantopäällikkö Jaakko Aarniveräjän. ”Jaakolle näyttää tulevan sen verran askeleita joka päivä, että on kiva tietää mitä kaikkea hänen työhönsä kuuluu. Jaakkohan myös harrastaa tätä metallinetsintää, ja nähdäänkin välillä samoissa porukoissa. Töistä ei vapaa-ajalla puhuta, vaan siinä on aina kilpajuoksu kuka löytää ensin hopean.”