Syksy Siimapuistossa sisältää monenmoista tehtävää ja askaretta, tunnelmaa ja touhua, mutta suurimpana lasten mielessä on kauan odotettu sadonkorjuujuhla. 

Eräänä maanantai aamuna kaikki päiväkodin lapset ja aikuiset kerääntyivät yhdessä pihalle ihmettelemään kolmea kojua, jotka pursuivat erivärisiä ja erilaisia herkkuja mm. porkkanaa, kyssä- ja kukkakaalia, kurkkua ja paprikaa. Mitä ihmettä tapahtuu? Tutun kutsuhuudon kaikuessa pihalla lapset ja aikuiset kokoontuvat suureen piiriin laulamaan "popsi popsi porkkanaa.."  ja näin sadonkorjuujuhla alkoi. 

Kun laulut saatiin laulettua, oli aika selvittää kojujen tarkoitus. Lapset pääsivät ryhmittäin kiertelemään ja ihmettelemään kojuja ja poimimaan itse omiin koreihin maistiaisia jokaisesta pöydästä. Korien täytyttyä pääsivät lapset herkuttelemaan keräämiänsä maistiaisia.

 

"Mä tykkään porkkanasta ja kurkusta ja paprikakin oli hyvää." (tyttö 4 v)

Myöhemmin samalla viikolla pääsimme jatkamaan sadonkorjuun merkeissä, kun tuli aika käydä kasvulavojen kimppuun. Porkkanat, punajuuret, tomaatit ja monet muut odottivat jo puutarhassa poimijoitansa. Ahkerat pikkupuutarhurit kävivät reippaasti kasvien kimppuun eikä aikaakaan, kun kaikki oli jo nostettu. Naurultakaan ei vältytty, kun huomattiin porkkanoiden olevan milloin minkäkin muotoisia.

"Tää on ihan hassu. Tää näyttää ihan kädeltä!" (tyttö 4 v) 

Kun porkkanat saatiin nostettua, kävivät lapset tomaattien kimppuun. Niissä riittikin ihmettelemistä, kun osa oli vielä raakoja. "Saako noita syödä, kun ne on tommosii vihreitä?"  (tyttö 3 v).  Hyvinkin nopeasti tuli vastaus : "Ei saa, kun ne on raakoja!" (poika 4 v). 

Vaikka osa olikin raakoja, keräsimme ne silti, sillä sisälle mentyämme tutkimme ja juttelimme eri kasviksista ja laitoimme raa'at tomaatit samaan astiaan omenoiden kanssa, mutta miksi? "Että niistä tulisi kypsiä!" huudettiin hyvin nopeasti. 

Koska satomme oli todella suuri, saimme nauttia sen antimista vielä pitkään. Toiset pääsivät leipomaan porkkanasämpylöitä, osa laski porkkana-/tomaattimatikkaa ja osa otti satoa evääksi metsäretkille. Ja tietenkin kaikki pääsivät syömään oman sadon herkkuja niin kauan kuin niitä vain riitti. 

 

Tiina Martikainen