Talven viimeisinä pakkaspäivinä lasten leikit keskeytyvät ja huomio siirtyy pöydälle laitettuihin istutusruukkuihin ja multasäkkeihin. Mitä ihmettä tapahtuu? 

Kevät teki tuloaan jo kovaa vauhtia, joten oli aika aloittaa esikasvatus. Aiemmin lasten kanssa tehdyt puutarhasuunnitelmat odottivat jo valmiina seinällä, ja monta iloista mieltä halusi jo sormet syyhyten päästä työntämään sormensa multaan. Pienryhmä kerrallaan lapset pääsivät osallistuman ja istuttamaan haluamaansa kukan tai muun kasvin. Tyttöjen suosikiksi nousi erilaiset pinkit kukat. ”Pinkki on mun lempiväri. Mä tykkään pinkeistä kukista” (Tyttö 3 v.)

Ei mennyt kauaa, kun lasten kanssa valitut kasvien siemenet löysivät kukin oman ruukkunsa ja multansa pienten puutarhureiden toimesta. Riemua riitti eikä sotkuilta vältytty.    

Kaikkein hauskimmaksi puuhaksi osoittautui istutusten kastelu. Kastelukannut kolisivat ja vesi litisi ja lätisi lasten suorittaessa askareitaan. Kun kastelut saatiin valmiiksi ja suurimmat vesilätäköt siivottua lattioilta, lapset veivät ruukut istutuspöydällemme ikkunan viereen. Nyt olisi enää vuorossa odotus. Suuri odotus ja jännitys, että kasvaako siemenistä taimia, jotka voisimme myöhemmin istuttaa omalle kasvulavallemme puutarhaan.  

Joka aamuinen ja jokapäiväinen kierros ruukkujen luona tuotti viimein tulosta, kun eräänä aamuna kuului ilahtunut huudahdus: "Ne on kasvanut!" (Tyttö 4 v.) Suurin joukoin menimme yhdessä katsomaan istutuksia ja kyllä, siellä ne kasvoivat. Pienen pienet alut pilkistivät esiin mullan seasta kohti aurinkoa. ”Niistä pitää huolehtia hyvin.” (Tyttö 4v.) Ja juuri niin me teimme. 

Yhdessä pohdimme ja tutkimme, mitä kasvit tarvitsevat kasvaakseen ja mitä meidän täytyy tehdä.

”Niille pitää antaa paljon vettä. Meillä on kastelukannuja, et ne saa vettä.” (Poika 4v.)

”Ne tykkää, kun aurinko lämmittää niitä.” (Tyttö 3v.)

Viikot kuluivat nopeasti ja kohta oltiinkin jo toukokuun puolella. Lasten taimet olivat kasvaneet kovaa vauhtia ja kesäkurpitsakin ruvenneet jo kukkimaan ruukuissaan. Viimeiset yöpakkaset jäivät taakse ja helleaalto teki tuloaan. Pienen hetken kerrallaan totutimme lasten kanssa taimia ulkoilmaan, mutta miksi? ”Että ne ei kuole ja me saadaan syödä ne.” (Poika 3v.)

Eräänä tiistai aamuna oli vihdoinkin aika viedä taimet ulos. Lasten iloinen nauru täytti puutarhan ja innokkaina lapset möyhivät kasvulavan multaa istutuslapioilla ja möyhennys kuokilla. Esikasvatetut taimet löysivät paikkansa puutarhasuunnitelman mukaan ja suoraan ulos kylvettävät siemenet pääsivät myös omaan multaansa lasten puutarhassa. Kaikkein isoimman alueen kasvulavalta valtasi porkkana, joka on ollut lasten suosikki jo pitkän aikaa. Aikuiset eivät aina edes ehdi pestä valmiita porkkanoita, kun ne jo joutuvat lasten suuhun rouskutettavaksi multineen päivineen. 

Kun siemenet on kylvetty ja taimet siirretty ruukuista kasvulavaan, on taas aika kastella istutukset. Kastelukannut kädessä pienet puutarhurit marssivat kuin muurahaiset jonossa hakemaan vettä, ja kohta olikin jo kasvulava ja koko muukin puutarha kasteltu. Pitkin kevättä ja kesää tulemme kitkemään ja hoitamaan omaa kasvulavaamme yhdessä kaikenkokoisten puutarhureiden kanssa. Jokainen pääsee osallistumaan ja touhuamaan, ja yhdessä opettelemme ja pohdimme luonnon ihmeitä.         
”Puutarhassa on kiva leikkiä, kun täällä on niin paljon kukkia ja majoja.” (Tyttö 4v.) 

Tiina Martikainen