Kollegoita kutkuttaa tietää, miten lähes viisi Kiinassa vietettyä vuotta on muuttanut Kaj Paavolaa, joten haastoimme miehen esiteltäväksi. Kaj on Biolan Groupiin kuuluvan Favorit Tuote Oy:n toimitusjohtaja, ja palasi Suomeen kesällä 2014. Sitä ennen hän veti tytäryhtiö Biolan Suzhou:n toimintaa Kiinassa puutarhakaupunki Suzhoussa, jossa on väestöä saman verran kuin Suomessa yhteensä. Ajelu tutulla Säkylän kylänraitilla onkin varsinaista hermolepoa kiinalaiseen liikenteeseen verrattuna.
Kaj on sanojensa mukaan ehtinyt tehdä Biolanilla 22-vuotisen työuransa aikana kaikkea valokuvaamisesta tuotekehitykseen, tuotannonjohtamisesta ostoon ja kaikkea siltä väliltä. ”On tullut häärättyä kaikenlaista”. Miehen ehtymätön kiinnostus uusiin asioihin saa hänet helposti haalimaan töitä ja hän tunnustaa haasteekseen rönsyilemisen. Kaj:lla, tuttavien kesken Kaitsulla, on lempeä sydän ja erityinen taito delegoida hommia innostuneen ystävällisellä virnistyksellä höystettynä.
Palavereita, älyttömästi palavereita. Siinä on iso ero Kiinan ja Suomen välillä − Kiinassa oli huomattavan vähän palavereita. Kiinassa on normaalia tehdä pitkiä päiviä ja viikonloppuja, siellä usein työpäivä venyi 15-tuntiseksi. Kiinassa toimitusjohtajan täytyy näyttää siltä, että vahtii ja valvoo alaisiaan, ja toisaalta yrittää samalla innostaa työntekijöitä. Se on ristiriitaisuudessaan haastavaa! Elämä on Kiinassa paljon hektisempää, varsinaista tunteiden vuoristorataa. Suomessa asutaan kuin lintukodossa Kiinaan verrattuna.
Tällä hetkellä työ on uuden opettelemista ja ääneen ihmettelemistä, pitää osata myös kyseenalaistaa. Moni asia on muuttunut viidessä vuodessa ja tarkoittaa vanhoista tavoista poisoppimista. Toki on myös hyvä muistaa, miten asioita on tehty aiemmin, sillä se luo pohjan ymmärrykselle.
Favorit on yrityksenä vanha, mutta nyt ollaan lähdössä sopimusvalmistusmarkkinoille voimakkaammin, joten esimerkiksi markkinointia on lähdetty luomaan puhtaalta pohjalta, mikä on varsin herkullinen tilanne. Perheyrityksessä ei ole varaa pitää johtajia, jotka polttelevat vain sikaria, joten osallistun kaikkeen mahdolliseen selvittelyyn.
Niitä on montakin, mutta tulee mieleen vuoden 1992 Lepaan messut. Silloin messuosastoa rakennettiin pieteetillä, meitä oli noin 10 henkeä rakentamassa monta päivää. Teimme vanhoista laudoista 1800-luvun ladon pärekattoineen, riukuaidan kuluneista sammaleisista kuusiriu’uista ja olipa ladossa heiniä, klapeja ja kirveskin. Näimme tolkuttomasti vaivaa sen saamiseksi kuntoon! Huussikin piti kyhätä ja nykyinen Biolan Groupin toimitusjohtaja Teppo osoitti upeaa ongelmanratkaisukykyä, kun huussin oviin ei löytynyt saranoita. Teppo naulasi vanhat nahkahanskansa oveen saranoiksi ja hyvin ne kestivät messujen ajan. Eräs nykyisin jo eläkkeelle jäänyt myyntimies esitti renkipoikaa ja ajan hengen mukaisesti hänelle piti saada Leijona-viinapullo rekvisiitaksi. Pullo ostettiin täytenä ja talkoilla sitten tyhjensimme sen. Renkipoika nukahti pahnoille ja messuilla kiertelevät muksut kyselivät ”Onks toi setä oikea, nukkuuko se oikeasti?” Tekemisen meininki oli melkoinen siihen aikaan ja moni siitä porukasta on edelleen töissä Biolanilla.
Työpaikan ilmapiiri on tärkeä, sellainen avoin ja nauravainen. Ennen ihmiset tekivät pitkää päivää töissä ja kotona, eikä silloin puhuttu jaksamisesta mitään, ihmiset vaan jaksoivat. Pitäisi siis kyllä kantaa huolta asioista, mutta ei väkisin tuputtaa tai tehdä ongelmia, jos niitä ei ole. Meillä on asiat hienosti Suomessa, siitä voi olla äärettömän tyytyväinen ja kiitollinen, sillä se ei ole itsestäänselvyys. Kasvullekin tulee rajat jossain vaiheessa vastaan, joten pitäisi keksiä, miten säilytetään hyvinvointitaso ilman jatkuvaa kasvua.
Jouni Luiron, Favoritin varastotyömiehen. Hän on ollut pitkään talossa ja olisi mielenkiintoista kuulla hänen ajatuksiaan Favoritin kehittymisestä vuosien mittaan.